Video jutun lopussa.
Heinäkuun vaelluksemme suuntautui jälleen Finnmarkin erämaahan. Kalastelimme pari ensimmäistä päivää taimenta alkumatkalle osuneella joella ja lähdimme kolmantena päivänä siirtymään syvemmälle kairaan. Matkaa olisi kohdejoelle auringon paahteessa ja lähes täydellä rinkalla turhan pitkästi yhdelle päivälle, joten koukkasimme loppupäiväksi reitin varrelle jäävälle järvelle.
Jonkinlaista elämää järvessä oli, sillä jo vedenhakureissulla silmiin osui lähes jalkojen juuressa möllöttävä hyvänkokoinen hauki. Vetäisimme lounasleivät pikaisesti kitusiin ja levittäydyimme lahdukan rantamättäille.
Auringon lämmittämä rantamatala oli houkutellut muitakin vihernieriöitä, ja pieniä mulahduksia kävi kaislikossa sitä mukaa kun etenimme rantaviivaa. Emme olleet kuitenkaan tulleet haukien perässä, joten vetäisimme kilistimet vedestä ennen kuin rantapartio ehti niihin käsiksi.
Tyyni järvi ei tarjonnut ensimmäiseen tuntiin tärppejä, mutta hiljalleen alkoivat eväkkäät heräillä. Heitellessäni leveän kaislikon saartamaa rantaa näin muutaman kookkaan ahvenen porskuttavan heinikon laidassa. Rohkein kävikin maistelemassa Räsästäni, muttei harmikseni jäänyt kiinni. Syöntiaika oli alkamassa, sillä samalla kun yritin houkutella kalaa uusintaotteluun, Samuel hilasi vastarannan mättäälle ennätysahvenensa.
– Onko yli kilonen?
– Aika lähelle ainakin, en oo ikinä nähnyt näin isoa!
Loikin hieman edemmäs suuntaan, johon oletin raskassarjalaisten uiskennelleen. Pian joku puraisi metalliläpyskää kaislikon seassa. Oletin väsytteleväni puikkaria ja vedin kalaa ronskein ottein kaislojen läpi. Onneksi rimpuilija pysyi kiinni, sillä haavitin yllätyksekseni pikkuhauen sijaan lähes nelikymmensenttisen kyrmyniskan.
Hetken päästä punaiseen pikkulusikkaan tarrattiin jälleen lujasti, ja nokitin pituutta uusille kymmensenttiluvuille. Isomukset tuntuivat pyörivän aivan matalan kaislikon laidassa, ja huutelin Joelia paikalla ahvenrekordiaan kaunistelemaan. Mitenkään valtaisaksi syönti ei yltynyt, ja ehdimme Samuelin kanssa istustuskella fileitä paistelemassa pitkän tovin ennen kuin Joel vihdoin saapasteli paikalle voittajan virne kasvoillaan.
Joelin aapo jäi illan viimeiseksi, joten kokonaisaahvensaldomme oli laskettavissa yhden käden sormilla. Keskikoko oli kuitenkin maukas pienimmänkin venyttäessä pyrstönsä selvästi suurahvenen mitan paremmalle puolelle.
Pidemmän postauksen ja videon tältä vaellukselta löydät tästä.
![Ison ahvenen kalastusta erämaajärvellä Lapissa [ENG SUB]](https://i0.wp.com/i.ytimg.com/vi/ddezMg45gGs/sddefault.jpg?w=1200&ssl=1)