Käväisin kahden päivän ja yhden riippumattoyön kalareissulla Kuhmossa. Kulkupelinä oli perinteinen soutuvene ja kohdekalana raitapaidat, mutta parhaat tärpit olivat ihan jotain muuta.
more “VIDEO: Kahden päivän kalareissu Kainuun korpivesille”
Ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi blogilla on takana. Monta hienoa reissua vavan varressa ja rinkka selässä mahtui vuoteen 2018, tässä muutama poiminta kylmän datan muodossa.
Video jutun lopussa.
Loppukauden vaelluksilla sai heilua vavan varressa kiintiön täyteen ja ylikin, joten alkusyksyllä kalareissut jäivät vähemmälle. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että järvien jäädyttyä itken liian nopeasti loppuneen avovesikauden perään, joten huilia ei kannattanut venyttää pitkäksi. Olin jo sopinut haukireissusta Lappiin lokakuun puolelle (siitä tulossa postaus pian), mutta mökkimaisemiinkin oli vielä ehdittävä.
En itse metsästä, mutta lyöttäydyn muutaman kerran syksyssä velipojan matkaan metsästysreissuille. Kirpeissä syysaamuissa metsällä on oma hohtonsa ja kyllä syksyn kalastuspäivistä pari voi vaihtaa hiljaisessa metsässä käppäilyyn ja tulilla istumiseen.
Olimme siskoni kanssa sopineet kesälle jonkinlaisesta eräreissusta. Ainoa molemmille sopiva viikonloppu osui heinäkuun puoleen väliin, mutta muilta osin sain vapaat kädet retken suunnitteluun. Sääennuste lupaili hellerajan paukkuvan, joten hikoileminen rinkan kanssa ei napannut. Mutustelin ajatusta yhden yön soutuvenereissusta Kuhmon Tervareitillä, olimmehan muutenkin menossa mökillemme Kainuuseen. Kevyen paatin saisi kätevästi peräkärryyn eikä pakkaamisessakaan tarvitsisi viilata grammoja. Samalla tulisi testattua, miten soutuvene soveltuu retkeilykulkuvälineeksi.
Video jutun lopussa.
Lokakuu alkaa ainakin Kainuun korkeuksilla olla jo turhankin kolea mökkeilykuukausi. Hirsimökin lämmittämiseen uppoaa aikaa ja puuta, ja yöpakkaset imevät lämmön järvistä. Olin kääntänyt jo veneen talviteloille pari viikkoa aiemmin, mutta niin se vain mieli veti vielä kalahommiin. Mukaan ilmoittautuivat vilua ja syyssateita pelkäämättömät uskalikot Joel ja Simo.
Olen kesäihminen. Siksi tervehdin syksyn saapumista ristiriitaisin tuntein, se kun varastaa kesän joka vuosi aivan liian aikaisin. Mutta jos tämän sivuuttaa, syksy on mitä parhainta aikaa nauttia luonnosta ja eräilystä. Ainakin niin kauan kuin vedet ovat vielä inhimillisen lämpöisiä kylmänkankeiden eväkkäiden porskutella vieheideni perään.
Uskollisen Nissan Micrani päristellessä Lentuankosken hiekkatietä Roosaliina kertaili koskikalastuksen perusteesejä ja pahoitteli jo valmiiksi uistimia, jotka tulisi jäämään pohjaan. Hyvityksenä hän aikoi paistaa laavulla kasan lettuja, joten lupasin katsoa toilailut sormien läpi. Sisarusreissu koskelle oli selvästi muodostumassa perinteeksi, sillä teimmehän samanmoisen täsmäiskun myös viime kesänä – silloin kohteena olivat Nivan kosket.
more “Kalassa Lentuankoskella – Ei se saalis, vaan ne hyvät eväät”
