Sisällys:
Huolehdi riittävästä energiansaannista
Energiankulutus on vaelluksella tyypillistä arkikulutusta korkeampaa. Lisäksi jos oleillaan viileässä ulkoilmassa, myös kropan lämmittämiseen kuluu energiaa. Vaelluksella ruoan ja energian tarve onkin kotioloja suurempaa, mikä tulee huomioida ruokamääriä laskiessa.
Varsinaisten aterioiden väleissä, erityisesti vaellusetappien aikana, kannattaa taskussa olla energianlähteenä esimerkiksi suklaapatukoita, rusinoita tai pähkinöitä, joita voi mutustella pitkin matkaa.
Vaelluksella kannattaa suosia kevyitä ja hyvin säilyviä ruokia. Esimerkiksi vihanneksissa ja hedelmissä suuri osa painosta on vettä. Niitä ei kannata kantaa mukana kuin korkeintaan ensimmäiselle ruoalle. Vaelluksen ensimmäiselle aterialle voi muutenkin varata hieman prameamman ruokavalinnan, sillä sille varattavia ruoka-aineksia ei tarvitse kantaa sen pidemmälle eikä säilyvyys koidu ongelmaksi.
Tyypillisiä helppoja vaellusruokia, esim.:
- Aamupala: puurohiutaleet, mysli, hyvin säilyvä leipä (näkkileipä, varrasleipä)
- Lounas/päivällinen: valmispussit, nuudelit, pasta, riisi, perunamuusijauhe
- Proteiinilisät: kuivattu jauheliha, säilykkeet, soijarouhe, herneproteiini (ja itse pyydetty kala)
- Herkkuvinkki: Letut on yllättävän helppo vaellusruoka, jos pannu on matkassa muutenkin.
Miten säilyttää ruokaa vaelluksella?
Kesävaelluksella kannattaa suosia lämpimässäkin säilyvää ruokaa. Kaiken ruoan osalta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Säilyvyyttä voi pidentää ja painoa pienentää kuivaamalla ruokia, esimerkiksi lihaa. Kuivatut ruoat voi vaelluksella nesteyttää liottamalla niitä vedessä, esimerkiksi pussissa tai rasiassa.
Helpommin pilaantuvia ruoka-aineita varten voi vaellusolosuhteissa tehdä “erämaajääkaappeja”. Tällaisena toimii jokin viileämpi ja usein kosteampi paikka, kuten vesi, suo, puro tai teltan liepeen alus. Helpoin luonnon kylmiö on lumi, jos sellaista sattuu vielä löytymään. Ruoka tulee asettaa viileään paikkaan kattilassa, kestävässä kuivapussissa tai muulla tavoin turvallisesti. Luonnon kylmiöiden hyödyntämisessä tulee ottaa huomioon myyrät, ketut, linnut ja muut eläimet, joilta ruoka tulee olla riittävän piilossa ja saavuttamattomissa. Yksi paksumpi iso kuivasäkki ryhmää kohti on todettu toimivaksi ratkaisuksi ruoan suojaamiseen.
Vinkki: Lämpimissä kesäkeleissä on parempi pakata mukaan paistoöljyä esimerkiksi tiiviiseen limsapulloon voin sijaan. Säilyvyyden lisäksi se on myös vähemmän sotkuista.
Itse pyydetty kala
Meidän porukkamme kalastusvaellukset suuntautuvat yleensä sellaisille alueille ja sen verran syvälle erämaahan, että kalaa voi elinvoimaisen kalakannan ja todennäköisen saaliin myötä varata hyvin ruoaksi. Lisäksi rinkan kokonaispainoa saa ruokien osalta hiukan kevyemmäksi jättämällä eväiden proteiinipuolta vähemmälle.
Se, miten paljon vesistö kestää kalan ottamista ruoaksi ja mitä kalalajeja kannattaa suosia, vaihtelee paljon kohteen mukaan. Näitä teemoja on käsitelty enemmän kestävää kalastusta koskevassa artikkelissa. Huomioi aina aluekohtaiset alamitat ja säädökset.
Vaikka osa aterioista olisi suunniteltu kalaruoiksi, täytyy muistaa, ettei kalan saaminen ole automaatio. Kevyenä varaproteiinina toimii vaelluksillamme yleensä soijarouhe. Sillä voi tarvittaessa myös vahvistaa ruokaa, jos saalis jäi toivottua maltillisemmaksi.
Miten pitää kala hyvänä vaelluksella?
Kun olet saanut haaviisi ruoaksi otettavan kalan, tainnuta se napakasti niskaan iskemällä. Verestä kala viiltämällä puukolla kurkku auki tai katkaisemalla kiduskaari. Hoida myös perkaaminen mahdollisimman pian. Avaa vatsa, poista sisälmykset, kidukset ja pää, sillä kalan pilaantuminen alkaa ensin näistä osista.
Kala säilyy parhaiten nollan asteen tuntumassa, mikä on kesävaelluksilla yleensä mahdoton saavuttaa. Optimaalisen kylmäketjun ylläpitäminen eräreissuilla on siis varsin haastavaa. Pidemmillä päiväretkillä kalan kuljettaminen leiriin vie aikansa. Hellekeleillä sietääkin pohtia, kannattaisiko kala kypsentää hetimmiten sen saatuaan tai jättää kokonaan ottamatta sen pilaantumisriskin vuoksi.
Ylipäätään kalaa tulee ottaa ruoaksi vain tarpeeseen, eikä varalle tai useamman päivän päähän ajatellen. Yleisesti voi ajatella, että kullakin kalaretkellä pyritään saamaan ruokakala(t) seuraavalle aterialle.
Kylmälaukkuja ei vaelluksilla ole mukana, mutta jonkinlainen päiväreppu voi lämpötilasta riippuen toimia kohtuullisena korvikkeena ainakin hetken ajan. Sijoita kala reppuun niin, että se on suojassa auringolta. Kalan tulee pakata kestävään muovipussiin tai useampaankin ja esimerkiksi kääriä vielä folioon, joka estää hiukan kylmyyden karkaamista kalasta.
Jos ryhmällä on useita kaloja kuljetettavana, voi niiden pakkaaminen samaan säkkiin pitää yhdessä kylmyyttä yllä paremmin kuin yksittäiset kalat eri repuissa. Kalan suolaaminen auttaa sen säilyvyydessä, ja suola ehtii sopivasti imeytyä lihaan makua tuomaan.
Kalan pilaantumisen tunnistaa ainakin härskiintyneestä hajusta ja siitä, että nahka on pehmeää ja irtoaa helposti lihasta ja suomuista. Silmät voivat olla syvällä päässä ja pupillit harmaat. Hyvin säilyneen kalan kidukset ovat helakan- tai vaaleanpunaiset ja pilaantuneella kalalla kellertävät tai harmaat.
Hyödyllisiä linkkejä kalan käsittelystä ja kylmäketjusta:
Kalan valmistaminen erämaassa
Kalan voi valmistaa erämaassa usealla eri tavalla, kuten keittämällä, paistamalla tai graavaamalla.
Kalan voi pilkkoa paloiksi ja keittää kattilassa. Näin lihan hukka on pientä, kala säilyttää kosteutensa, irtoaa hyvin selkärangasta ja keittoliemikin saa osansa mausteista ja kalan mausta. Kalan voi paistaa fileinä pannulla voissa tai öljyssä, vahvasti folioon käärittynä suoraan hiilloksella tai tikun nokassa – tai ajan kanssa tunnelmoiden loimuttamalla.
Yksi hitaampi, mutta varsin maukas, tapa on valmistaa graavikalaa. Aseta karkeasuolatut fileet tiiviiseen astiaan tai kestävään pussiin ja laita viileään veteen, lumeen tai suohon yöksi valmistumaan. Aamulla saat suolakalaa leivän päälle tai sushin raaka-aineeksi. Muita tyypillisiä mausteita kalan kanssa on esimerkiksi erilaiset pippurit sekä tilli ja sitruuna.
Ruokavinkki – “curry-harri”: Perkaa harjus ja fileoi se, mutta jätä nahka. Vuole fileistä ohuita siivuja (kuin kanasuikaleita) ja suikaileet rasvaiselle pannulle. Mausta suolalla ja currylla. Ohuet suikaleet paistuvat nopeasti valmiiksi ja lopputulos on kanasuikalemainen. Ainakin meidän porukalle uppoaa hyvin.
Kalan laatuerot ja loiset
Erämaassakin kalan laatu voi vaihdella esimerkiksi sen ravinnosta ja elinympäristön mukaan. Samalta seudulta voi saada muutaman kilometrin säteeltä eri laatuisia saman lajin kaloja. Joissain vesistöissä ja lajeissa kaloissa voi olla erilaisia loisia, kuten lapamatoa ja lokkilapamatoa. Näistä lapamato voi tunnetusti tarttua ihmiseen, jos syötyä kalaa ei ole kypsennetty kunnolla. Ihmiselle lähtökohtaisesti vaarattoman lokkilapamadon leviämisen estämiseksi kalan perkeet on hyvä haudata maahan lintujen saavuttamattomiin.
Kalan tuominen kotiin erämaasta
Yleisesti on hyvä pitää ajatuksena, että sen minkä erämaa antaa, myös hyödynnät erämaassa. Kalan kuljettaminen vaellukselta kotiin tai autollekaan asti, ei liene kesäkaudella kovinkaan yleistä, ehkei erityisen suositeltavaakaan. Kylmäketjun säilyttäminen lämpimällä kelillä on tässäkin suurin haaste. Mikäli lunta on saatavilla, voi säilytys toki onnistuakin. Kattiloita ja muita astioita ja vahvoja pusseja hyödyntäen kalan voi saada kylmänä autolle asti, riippuen matkan pituudesta ja lämpötilasta. Kuljettaminen on kevyempää ja kylmäketjun säilyttäminen varmempaa peratun ja fileoidun kalan kanssa.
Lisätietoa kiinnostuneelle:
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
