Sisällys:
Mitä tarkoittaa kestävä kalastus?
Kestävä kalastus on tapa nauttia luonnosta ja sen antimista niin, että ympäristö ja kalakannat voivat hyvin myös tulevaisuudessa tai elpyvät, jos nykytilanne on huono. Kalastuksen kestävyyttä on syytä pohtia Lapin kalareissuillakin. Kaikki kalastajat, harrastajista ammattilaisiin, vaikuttavat kalakantojen hyvinvointiin. Vastuu on siis yhteinen.
Näillä muutamalla ohjenuoralla pystyt vaikuttamaan kalastuksen vastuullisuuteen ja luonnon tukemiseen omilla Lapin kalareissuillasi.
Suosi pienemmän kalastuspaineen kohteita
Ensimmäinen kestävä valinta voidaan tehdä jo kotona karttoja tutkiessa. Tunnetut kalapaikat vetävät puoleensa paljon kalastuksen harrastajia. Tällaiset alueet joutuvat täten kestämään suuren kalastuspaineen, mikä näkyy usein kalakantojen heikentymisenä. Kalastuspaineesta puhuttaessa tarkoitetaan johonkin vesistöön tai vesistön alueeseen kohdistuvaa kalastuksen määrää. Suomessa on paljon hienoja kalapaikkoja, jotka ovat isolle yleisölle täysin tuntemattomia. Tässä oppaassa olemmekin pyrkineet kannustamaan etsimään rohkeasti uusia kohteita.
Valitsemalla uuden, kenties itsellekin tuntemattoman alueen, yleisesti tunnetun sijaan kalastuspaine jakautuu laajemmalle alueelle. Syrjäisemmät ja vähemmän tunnetut kalapaikat saattavat myös antaa kalastajalle yllätyksiä sekä löytämisen riemua.
Jaa kalastuspaine laajemmalle
Kalastuspaikan vaihtaminen ja leirin siirtäminen vaelluksen aikana tukee myös osaltaan kestävää kalastusta, koska tällöin kalastuspaine kohdistuu laajemmalle alueelle kuin viikon samaa joen pätkää kalastavalla. Tekemällä esimerkiksi päiväretkiä varsinaisen kohdejoen lähiseutujen järville saat kalastukseen monipuolisuutta ja samalla jaat kalastuspainetta laajemmalle.
Kalastusvaelluksella kannattaa miettiä, onko kalastaminen tai saaliin saaminen ainoa asia, mistä erämaahan lähdetään nauttimaan. Erämaapäivien ei välttämättä tarvitse olla aamusta iltaan -tyyppistä kalastusta. Monipuolinen luontoelämyksestä nauttiminen on tärkeä osa vaelluskokemusta.
Valikoi sopivat ruokakalat
Kaloja tulee ottaa saaliiksi luonnollisesti vain tarpeeseen. Se, miten paljon vesistö kestää kalan ottamista ruoaksi ja mitä kalalajeja kannattaa suosia, vaihtelee paljon kohteen mukaan. On hyvä myös muistaa, että on täysin eri asia ottaa kala ruoaksi syrjäisillä erämaavesillä, jonne on parin päivän patikka, kuin tunnetulla joella, jonka rannalla riittää kalastajia pitkin kesää. Jälkimmäisessä esimerkkikohteessa vastuullisuusseikat korostuvat.
Aluekohtaiset säädökset, alamitat ja saaliskiintiöt on luotu ylläpitämään kalakantoja. Vaikka alueen säädökset tai alamitat eivät sitä tarkemmin rajaisi, kalastaja voi tehdä kestäviä valintoja valikoidessaan sopivia ruokakaloja. Ruokakalaksi kannattaa lähtökohtaisesti valita vesistöllä yleisimmin esiintyvää kokoluokkaa edustavia kaloja parhaiten menestyvästä kalalajista – tietysti pyyntimittoja noudattaen. Vältä ottamasta erityisesti kaikkein suurimpia yksilöitä, jotta kalakanta säilyy elinvoimaisena ja tasapainoisena. Suuret yksilöt ovat tärkeitä suvun jatkajia ja hyvän geeniperimän siirtäjiä.
Rajoituksia ja säädöksiä, kuten alamittoja ja saaliskiintiöitä, täytyy noudattaa, jotta kalakannat pysyvät voimallisina. Monilla aktiivisilla Lapin kävijöillä on lisäksi myös näitä tiukempia omia periaatteitaan. Etenkin luonnonvaraisen taimenen tila Suomessa, alueesta riippuen, on tarkan seurannan alla. Taimenen valikoiminen kalastusvaelluksen pääasialliseksi kohdekalaksi on monilla alueilla Suomen Lapissa hankalasti perusteltavissa – ainakin jos toiveena on ottaa saalista myös eräksi. Toivottavasti tilanne on vielä joskus tulevaisuudessa toinen.
Väkäsettömyys ja koukkujen vähentäminen
Joillain alueilla koukkujen väkäsettömyys on suositeltua tai jopa pakollista. Väkäsetön koukku ja koukkujen vähentäminen vähentää kalan vahingoittumista ja helpottaa sen vapauttamista. Väkäsettömyys on myös omaa turvallisuutta ajatellen parempi valinta ihosta, sillä väkäsetön koukku irtoaa ihosta huomattavasti väkäsellistä kivuttomammin.
Vältä lämpimän veden kalastusta lohikalojen osalta
Korkeat vedenlämmöt johtavat joskus eteläisessä Suomessa koskialueiden sulkemiseen eli täydelliseen kalastuskieltoon vedenlämmön vuoksi. Vaikka Lapissa on tyypillisesti eteläisempää Suomea viileämmät kelit, pääsee sielläkin helteet ajoittain nostamaan vedenlämpöjä korkeiksi. Näissä tilanteissa vastuu kalastamisesta tai sen tekemättä jättämisestä jää kalastajalle.
Yli 20-asteinen vesi rasittaa etenkin lohikaloja aiheuttaen stressiä ja hapenpuutetta, joskus kuolemaan saakka. Lämpimän veden happipitoisuus on kylmää vettä pienempi, joten kalan palautumiskyky väsytyksestä ei ole yhtä hyvä kuin viileässä vedessä. Pyydetty kala ei välttämättä kestä lämmön, stressin ja alhaisen happitason tuomaa yhteisvaikutusta, vaikka sen päästäisi nopeasti ja oikeaoppisesti takaisin veteen. Lämmin vesi on otollinen myös bakteerien ja infektioiden leviämiselle.
Lämpimällä vedellä kalan väsytysaika tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä, pitäytyä kokonaan kalastamasta tai etsiä viileämpiä vesistöjä. Lämpimässä vedessä etenkään lohikaloja ei kannattaisi pyytää ollenkaan, ellei ole tiedossa, että kalaa ei tarvitse vapauttaa. Suomessa tämä on harvinaisempaa, mutta esimerkiksi Norjan tunturivesillä alamittoja ei ole, jolloin tällainen tilanne on mahdollinen. Lämpimällä vedellä esimerkiksi ahven ja hauki ovat kohdekaloina viisaampia valintoja.
Linkkejä:
→ Ohjeita vastuulliseen kalastukseen (eraluvat.fi)
→ Eräetiketti kalastajalle (eraluvat.fi)
Vapautettavan kalan käsittely
Kalan oikeanlainen käsittely korostuu pohjoisen vesillä, joissa kaloja tulee säädösten tai kalastajan oman valinnan vuoksi usein vapautettua. Suomen Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Petter Nissén kertoo hyvän tavan tilanteessa, jossa kala halutaan mitata ja dokumentoida ennen vapautusta:
Miten toimia, kun vapautettava kala halutaan mitata ja ehkä kuvatakin?
Kun kala on saatu haaviin ja se aiotaan myöhemmin vapauttaa on erittäin tärkeää, että kala saa toipua rasituksesta esimerkiksi vedessä pidetyssä haavissa, ennen kuin sitä mahdollisesti valokuvataan, mitataan tai punnitaan. Kalan happivajeen minimointi on avainasemassa.
Vapautettavaa kalaa tulee käsitellä aina märin käsin. Kalan kuvaaminen tulee suorittaa ripeästi ja mielellään kalan ollessa koko ajan vedessä. Jos kala nostetaan ilmaan kuvaamisen ajaksi kalaa pitää tukea hellästi vatsan ja leuan alta. Kaikenlainen pelkästään päästä roikuttaminen voi aiheuttaa vapautettavalle kalalle vammoja.
Kalan pituuden mittauksen voi suorittaa kalan ollessa haavissa vedessä tai ainakin käyttää vedellä kostutettua alustaa. Punnitus on paras suorittaa kalan ollessa haavissa. Haavin painon saa vähennettyä lopullisesta punnitustuloksesta.
Silloin kun kala otetaan ruoaksi, se tulee tainnuttaa välittömästi ennen muuta käsittelyä ja kuvaamista.
Vastuullinen (kalastus)vaeltaminen
Lopuksi muutama kalastavalle vaeltajalle olennainen poiminta vastuullisen retkeilyn näkökulmasta:
Älä roskaa!
Sen minkä jaksat kantaa luontoon, jaksat myös kantaa pois sieltä. Kalastuspaikalle ei kuulu jäädä mitään, mitä sinne ei luonnostaan kuulu. Tämä on valtaosalle kalastavista vaeltajista itsestäänselvyys, muttei valitettavasti kaikille. Mikään ei ole niin masentavaa, kuin nähdä keskellä erämaata kaljatölkki rantavedessä. Tyhjä tölkki tai säilykepurkki tuntuu monesti painavan enemmän tyhjänä. Toivottavasti suunta on tässäkin parempaan. Pyri kuluttamaan luontoa muutenkin mahdollisimman vähän. Parhaassa tapauksessa leirin ympäristö näyttää paluupatikalle lähtiessäsi samalta kuin ennen teltan pystytystä.
Tulistele luontoa säästäen
Metsähallitus on antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla Lapissa, mikäli puolen kilometrin sisällä ei ole huollettua tulipaikkaa. Lapissa saa siis lähtökohtaisesti tehdä nuotion, kuitenkin harkintaa käyttäen ja luontoa säästäen. Jos läheisyydessä on jo toisten vaeltajien tai kalastajien tekemä nuotiopohja, kannattaa käyttää sitä. Avotulen teko on kielletty metsäpalovaroituksen aikana. Suosi retkikeitintä, joka on luontoa säästävämpi vaihtoehto ja sitä voi käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Kalastaessasi kansallispuiston alueella, huomio mahdollisesti tiukemmat tulenteon rajoitukset.
Lue lisää tulentekoon liittyvistä seikoista jokaisenoikeuksia käsittelevästä artikkelista.
Älä jätä perkuujätteitä pitkin poikin
Jos kalaonni suosii, älä jätä perkuujätteitä pitkin rantapenkkaa vaan mahdollisimman siististi paikkaan, jossa ne ovat vähiten haittana. Perkausjätteiden hautaamista suositellaan muiden kalaloisten leviämisen ehkäisemiseksi.
Imeytä tiski- ja pesuvedet maastoon
Vaelluksellakaan ei pääse pakoon joitakin arjen askareita, kuten tiskaamista. Tiskiharjan vaihtopää palvelee retkitiskarin virkaa hyvin. Vaikka luontoon hajoavia tiskiaineita löytyy, kuuma vesi hoitaa yleensä riittävän lopputuloksen. Kotona reissun jälkeen voi tehdä sitten tehopesun aineen kanssa. Älä tiskaa astioita suoraan vesistössä, vaan valuta tiskivesi ruoan rippeineen maahan riittävän kauas vesistöstä tai vesipisteistä.
Viikon vaelluksen peseytymiset hoituvat ilman pesuaineita. Jos kuitenkin käytät shampoota tai muuta pesuainetta, huolehdi että se on biohajoavaa. Pesuainetta ei tällöinkään tule huuhtoa suoraan vesistöön. Mikäli leirin läheisyydessä on yleinen vedenottopaikka, on luonnollisesti kaikille mukavampaa, että uiminen tapahtuu siitä hyvän matkan päässä ja virtaavassa vedessä tietysti alavirran puolella.
→ Lue lisää retkietiketistä (luontoon.fi)
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
