Sisällys:
Nettikartat ja ilmakuvat Lappiin
→ Suomi, esim. retkikartta.fi
→ Norja: norgeskart.no
→ Ruotsi: minkarta.lantmateriet.se
Hyvä reittisuunnitelma vaellukselle säästää voimia ja aikaa
Tämä opas on kirjoitettu kalastavaa vaeltajaa silmällä pitäen, mutta monet vinkit ovat yhtä lailla sovellettavissa erämaisiin kohteisiin suuntautuviin “perusvaelluksiin”. Pahimmat suot, rakkakivikot, vuorikiipeilyt ja pajukkorämpimiset voi välttää, kun oppii ymmärtämään, miltä karttakuva merkkeineen ja väreineen näyttää todellisuudessa maastossa.
- HYÖDYNNÄ POLKUJA
Erämaisiin kohteisiin johtaa harvoin valmiita polkuja tai ainakaan retkeilyreittejä. Jos kuitenkin huomaat ilmakuvissa tai kartoissa polkuja ja mönkijäuria, niin niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Niitä on usein huomattavasti vaivattomampi kävellä ja samalla suunnistaminen helpottuu. Myös esimerkiksi poronhoitoalueella on useita niin sanottuja poropolkuja, jotka eivät välttämättä johda juuri mihinkään, mutta etenkin pusikkoisessa maastossa niistä voi olla suuri apu patikoijalle. - VÄLTÄ TURHIA NOUSUJA
Kulje mieluummin korkeuskäyrien mukaisesti kuin niitä halkoen. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi useissa Norjan kartoissa korkeuskäyrät on merkitty 20 metrin välein, kun vastaava hyppäys Suomessa on vain 5 metriä. Suomen kartoissa korkeuserot ja pienetkin nyppylät erottuu korkeuskäyrinä, toisin kuin norjalaisessa kartassa. Norjalainen maasto saattaa siis näyttää todellisuutta loivempana Suomen karttaan tottuneelle tai toisinpäin. - SUOSI HELPPOA MAASTOA
Kulje mieluummin pidemmästi helppokulkuista maastoa kuin oikaise hankalaa reittiä. Raskaimpia ovat rakkakivikot ja pajukot, jotka voi olla pahimmillaan reilusti vaeltajaa korkeampia ja suot. Erityisesti kannattaa välttää kosteita paikkoja, joiden halki virtaa pienikin oja. Suota halkova puromainen virta voi olla syvä ja upottava ja se on usein vaikea ylittää ilman rinkkaakin. - HUOMIOI JOEN YLITYKSET
Huomioi mahdolliset vesistönylitykset eli esimerkiksi joen yli kahlaaminen. Sopivan ylityspaikan etsimisessä sekä itse kahlaamisessa voi kulua aikaa ja energiaa, joten tarpeettomia ylityksiä tulee välttää. Joen kapein kohta on yleensä myös syvin ja kovavirtaisin, eikä siksi aina paras ylityspaikka. Lue lisää vesistönylityksestä. - SUUNNISTUSTAITO HALTUUN
Älä jätä suunnistamista vain elektroniikan varaan. Kartta ja kompassi ovat vaeltajan perusvarusteita. Tärkeimmistä kohteista kannattaa tallentaa näyttökuvat lisäksi kännykkään.
Mikä on sopiva päivämatka vaelluksella?
Siihen, mikä on sopiva päivämatka vaelluksella, on mahdotonta antaa yleisohjetta. Siihen vaikuttavat paitsi maaston helppokulkuisuus ja korkeuserot niin myös kantamusten paino, vaeltajien kunto ja joskus sääkin. Helpossa tasaisessa maastossa valmista polkua tai mönkijäuraa voi edetä ripeästikin 10 km, kun samaan matkaan haastavassa ja kumpuilevassa maastossa voi kuluttaa koko päivän.
Päiväkohtaiset kilometrimäärät on hyvä pitää ainakin ensimmäisillä reissuilla maltillisina. Sopiva päivämatka voisi olla esimerkiksi 8-15 kilometrin luokkaa maastosta riippuen. Tällainen matka on usein ihan riittävän hikinen ponnistus kokeneemmallekin vaparetkeilijälle. Joskus päivämatkaksi riittää vähempikin erityisesti, jos on tarkoitus säästää enemmän aikaa myös kalastukseen päivän päätteeksi.
Voit mitata reitin pituutta esimerkiksi retkikartta.fi-karttapalvelussa (Suomen kohteissa). Koska etappeja ei pääse kulkemaan viivasuoraan, matka on todellisuudessa aina jonkin verran pidempi kuin kartalta mitattuna.
Kalastusvaeltajan rinkka painaa ja maasto on hankalaa
Sopivaa päivämatkaa mietittäessä on hyvä pitää mielessä, että kalastusvaelluksella pääsee harvemmin kulkemaan valmiita polkuja ja suunnistamiseen täytyy varata aikaa. Mahdolliset maaston tai huonon näkyvyyden tuomat suunnistamisen haasteet voivat yllättää kokeneemmankin kulkijan. Kalastajalla on yleensä myös niin sanottua perusvaeltajaa painavampi rinkka. Toisaalta perusvaellukseen helpottavana erona on se, että kalastusvaeltajan rinkka ei yleensä nouse selkään päivittäin.
Muista juoma- ja ruokatauot
Muista laskea vaellusetapeille riittävän paljon juoma- ja välipalataukoja sekä pidempi ruokatauko. Syö mieluummin liian aikaisin kuin vasta sitten, kun energiatasot alkaa reilusti laskea. Samalla kasvaa myös riski huolimattomuuteen ja esimerkiksi kompuroimiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa pahimmillaan loukkaantumisen.
Jos haluat keskittyä kalastamiseen rinkkapatikan sijaan, älä ahnehdi reittisuunnitelmaa tehdessä, äläkä ainakaan laske siirtymiä jokaiselle päivälle. Viikon vaellukselle voi olla viisas valita korkeintaan kaksi tai kolme leiripaikkaa. Leiristä käsin on kevyt tehdä pitkiäkin retkiä pelkän päivärepun ja kalastusvälineiden kanssa. Toisaalta jos nautit uusien paikkojen haravoimisesta, eivätkä hartiat vierasta rinkan painoa, telttakepit voi irrottaa vaikka joka päivä.
Suunnittele sopivat välileirit
Meidän vaelluksilla siirrämme leiriä yleensä pari-kolme kertaa. Joskus olemme pitäneet vain yhtäkin pääleiriä, jos kohteeseen on ollut parin päivän vaellus suuntaansa. Jos kohde on yli päivän matkan päässä tai rinkan saa selkään vasta illemmalla, kannattaa suunnitella välipysäkki veden äärelle, jos se on mahdollista. Veden läheisyys helpottaa leirielämää ja aamukahvin poristessa voi kenties heittää jo reissun ensimmäisen kalan.
Kokonaiskilometrien laskeminen ei välttämättä ole kovin relevanttia, mutta meidän vaelluksilla kilometrejä kertyy tyypillisesti ehkä noin viitisenkymmentä. Kävelykilometrejä kokonaisuudessaan tulee toki huomattavasti enemmän vaelluksen aikana, sillä tässä on huomioitu vain rinkan kanssa kuljettavat matkat. Pelkkien kalavermeiden ja päivärepun kanssa kulkeminen on huomattavasti kevyempää ja päiväretket saattavat olla joskus hyvinkin pitkiä.
Ilmakuvien hyödyntäminen reitin suunnittelussa ja leiripaikkojen etsimisessä
Nettikartan ilma- eli satelliittikuvia kannattaa käyttää apuna vaelluksen suunnittelussa. Tähän on koottu muutamia vinkkejä ilmakuvien hyödyntämiseen.
- Mönkijäurat ja selkeät polut näkyvät etenkin puuttomalla alueella ilmakuvissa selkeinä. Ilmakuvien avulla voi joskus varmistaa, että karttaan merkitty polku on olemassa ja merkitty karttaan oikein.
- Mahdolliset joen ylityksiin soveltuvat paikat, myös karttaan merkkaamattomat sillat, voi löytää paremmin ilmakuvia selaamalla. Paperikartalla näkyvät jokien kapeat vaikuttavat helposti houkuttelevilta ylityspaikoilta, mutta ne ovat usein myös syviä ja koskialueilla kovavirtaisia. Leveillä koskialueilla sama vesimäärä jakaantuu laajemmalle alueelle. Tällainen matala ja mietovirtainen paikka voi olla turvallisempi ylityspaikka. Lue lisää vesistönylityksestä.
- Ilmakuvista voi myös havaita yleisesti kohteen mahdollisen puutiheyden, rantojen pusikkoisuuden ja syvät vaikeasti ylitettävät ojat.
- Reittiä ja kohdetta tutkiessa voi samalla kartoittaa sopivia leiripaikkoja. Ilmakuvista voi havaita myös esimerkiksi mukavan näköisen hiekkarannan tai jääkaappina toimivia lumenviipymiä. Leiripaikkaa etsiessä kannattaa vaihdella ilmakuvan ja peruskartan välillä ja varmistaa, ettei alueella ole huonosti leirielämään soveltuvaa aluetta, kuten suuria korkeuseroja, suota, pusikkoa tai louhikkoa. Vaikka kartan ja ilmakuvan perusteella voi karsia ainakin selkeästi huonoja leiripaikkoja pois jo kotoa käsin, näkee telttapaikan tasaisuuden ja maaston kivisyyden lopulta vasta paikan päällä luonnossa.
Ilmakuvien hyödyntämisestä kalapaikkojen kartoittamisessa on käsitelty omassa artikkelissaan.
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
