Vaellusporukan erilaisia tavoitteita ja toiveita on hyvä käydä läpi etukäteen. Näin vältytään väärinymmärryksiltä ja mahdollisesti suuremmilta pettymyksiltä reissun päällä. Joskin pettymyksiä tulee luonnollisesti aina sitä todennäköisemmin, mitä korkeammilla odotuksilla lähdetään liikkeelle, ja useamman kalastajan toiveiden yhdistämisessä tulee aina tehdä jonkinasteisia kompromisseja. Kohteen valintaan vaikuttaa moni asia, joita on lueteltu alla.
Kannattaa lukea myös Suomen erämaakohteita samoin kuin hyvän kalapaikan etsimistä käsittelevät artikkelit.
Sisällys:
Käytettävissä oleva aika ja ajankohta
Merkittävä vaellussuunnitelmaa rajaava tekijä on aika. Viikossa ehtii tehdä jo laajankin lenkin syrjävesillä, mutta muutaman päivän pyrähdyksellä täytyy rinkkakilometrit pitää maltillisina. Useimmilla matkustuspäivät lisäävät reissun kokonaispituutta vielä päivällä molemmista päistä.
Kun tähtäimessä on entuudestaan tuntematon kohde, tulee aikatauluun jättää tavallista enemmän väljyyttä. Etenemisnopeutta ja kohdevesien kalastettavuutta on välillä vaikea arvioida etukäteen. Kartalla lupaavalta näyttänyt sininen mutkaviiva onkin kuivunut loppukesän helteissä tai hidaskulkuinen rakkakivikko pakottaa lyhentämään alkuperäistä päivämatkaa.
Noin 4–8 vaelluspäivää lienee varsin yleinen kalastusvaelluksen pituus. Mitä lyhyempi aikaikkuna on käytössä, sitä vähemmän kannattaa aikaa käyttää leiripaikan vaihtamiseen ja muuhun tarpeettomaan patikoimiseen. Meidän porukalla kalastusvaelluksen kesto on vakiintunut noin 6–8 maastopäivään ja jalkapatikalla toteutettavilla vaelluksilla vaihdamme leiripaikkaa yleensä pari-kolme kertaa. Vaelluksen voi kuitenkin suunnitella aivan hyvin myös yhteen leiripaikkaan, jolloin rinkka tarvitsee nostaa selkään ehkä vain lähtö- ja paluupäivänä.
Jossain määrin kohdevalintaan voi vaikuttaa myös valittu ajankohta. Esimerkiksi jotkut korkealla sijaitsevat tunturijärvet voivat vapautua jäistä vasta heinäkuun puolella. Loppukesän haasteena voi olla pienten tunturijokien kuivuminen, ja jos ajankohta pyörähtää syksyyn, myös rauhoitusajat saattavat rajoittaa virtavesikalastusta. Mikäli suunnitelmissa on hyödyntää virtavesiä melomalla, kannattaa huomioida niin ikään jokien kuivuminen loppukesää kohti. Rento melontavaellus muuttuu äkkiä hikiseksi kanootin raahaamiseksi, jos vesitilanne yllättää.
Ajankohtaa määrittää ensin luonnollisesti osallistujien työ- ja loma-ajat sekä muut menot. Mitä suurempi ryhmä, sitä selkeämmin ja aiemmin on hyvä etsiä kaikille sopivat päivämäärät.
Aikaisempi vaelluskokemus, patikointi-into ja retkeilylliset tavoitteet
Aikaisempi vaelluskokemus on hyvä ottaa huomioon kohdetta valitessa, ettei tule haukattua liian suurta ja haastavaa palaa heti alkuun. Myös fyysinen kunto vaikuttaa rinkankantamisintoon, mutta yleisesti vaelluskokemus ja järkevä reittisuunnitelma ovat kuntoa merkittävämpiä tekijöitä (lue myös: Turvallisuus vaelluksella).
Riittääkö oma kokemus ja kunto tehdä yhteensä vaikkapa 80 kilometrin vaellus viikossa, vai löytyisikö reilusti lyhyemmälläkin patikoinnilla riittävästi nähtävää ja koettavaa? Kilometrien ahmiminen vähentää kalastukseen ja leiritunnelmointiin käytettävää aikaa ja aiheuttaa helposti kiireen tuntua. Suunnitelmaan on hyvä jättää myös pelivaraa mahdollisia muutoksia, loukkaantumisia tai muita vastoinkäymisiä ajatellen.
Vaikka kokemus ja kunto riittäisi, ei välttämättä siltikään ole tarkoituksenmukaista maksimoida liikkuminen. Jos toiveena on maksimoida kalastusaika, voi olla viisainta tehdä vain yksi perusleiri ja liikkua pelkkien kalakamppeiden ja päivärepun kanssa. Sopivasta päivämatkasta ja kokonaiskilometrimäärästä on pohdintaa myöhemmin tässä artikkelissa.
“Retkeilyllisillä tavoitteilla” viitataan siihen, mikä on retkielämyksen painoarvo suhteessa kalastukseen. Jos tärkeintä on päästä hienoihin vaellus- ja retkeilymaisemiin, jossa voi iltasella vähän kalastellakin, kannattaa kohde valita ensisijaisesti tämä silmällä pitäen. Monet kalastuksellisesti kiinnostavat erämaakohteet eivät ole niitä kauneimpia tai helpoimpia seutuja puhtaasti retkeilymielessä, mutta parhaimmillaan molemmat elementit saattavat toteutua samassa kohteessa.
Kalastustavat ja ryhmäkoko
Kalastajia on moneen lähtöön. Joku kalastaa pienellä perho- tai virvelisetillä mieluiten pieniä jokia ja puroja, jatkuvasti paikkaa vaihtaen. Toinen viihtyy isoilla koskialueilla peraten tarkasti jokaisen kiven takusen ja akanvirran. Kolmas taas viettää aikansa järvivesillä pintaperhoa tai lusikkaa heittäen, ja saattaa kantaa kalastuksen apuna mukanaan vaikkapa packraftia eli “reppulauttaa”. Mikäli porukassa on monia erilaisia kalastuksellisia toiveita, se on hyvä ottaa huomioon kohdetta miettiessä. Oman pohdintansa voi tuoda sekin, että onko tarkoitus viihtyä vapa kourassa niin paljon kuin mahdollista, vai riittääkö harrastuksenhimon tyydyttämiseen muutama tunti aamusta ja toinen mokoma illasta?
Ryhmän koko on myös hyvä ottaa huomioon. Kahdelle kalastajalle voi riittää kohteeksi pienehkö monipuolinen joki, jonka varrella pitää leiriä ja tehdä päiväretkiä. Kuuden hengen monipuolinen “liikkuvaa kalastusta” harrastava porukka taas vaatii reilusti laajemmin vesistöjä, jotta kaikille löytyy mielekkäästi tutkittavaa ja kalastettavaa. Tällöin ei tarvitse kulkea jonossa rannalla jo kahteen kertaan heitettyjä spotteja ja säikäytettyjä tai karkuutettuja kaloja tavoitellen. Kalastuspaineen kohdentaminen laajemmalle alueelle on myös kohdetta ja kalakantoja ajatellen mietinnän arvoinen seikka.
Kohdekala vai onko sillä merkitystä?
Se, mikä kala on toiveissa saada siiman päähän, vaikuttaa myös luonnollisesti kohteen valintaan. Usein se saattaa olla se tärkeinkin kohdetta määrittävä tekijä, sillä moni suuntaa erämaahan nimenomaan jonkun tietyn kalan perässä. Aina ei tosin ole niin helppoa arvailla etukäteen, mistä kyseistä kalaa voi saada, sillä samankin seudun vesistöt voivat erota kalakirjonsa puolesta toisistaan. Kahta järveä erottava kapea maakaistale saattaa erottaa myös kahta kalalajia – esimerkiksi rautua ja taimenta. Toisaalta vaelluskalastamisesta tekee usein mielenkiintoista juurikin se, ettei mitään täsmällistä listausta minkäkin erämaavesistön kaloista ole, jotakin kaikkein tunnetuimpia kohteita lukuunottamatta, ja kalastaja saa lähteä matkaan tutkimusretkihengessä.
Pohjoisen tyypillisiä saaliskaloja, niiden esiintymistä ja kalastusta on käsitelty omissa artikkeleissaan: harjus, rautu, taimen, siika, ahven, hauki, lohi.
Kohteen valintaan voi vaikuttaa myös se, miten merkittävä toive on mahdollisuus myös hyödyntää pyydettyä kalaa ruokana. Tähän vaikuttavat niin aluekohtaiset alamitat, säädökset kuin kalastajan henkilökohtaiset valinnat. Esimerkiksi Suomen Lapissa taimenen alamitta on yleisesti 50 cm, eli mittakala voi monella vaelluksella jäädä saavuttamatta. Toisaalta, jos sellaisen onnistuukin haavimaan, on kalastajan oman harkinnan varassa pohtia, olisko kala arvokkaampi päästää takaisin veteen kuin ottaa pannulle ja ottaa soppakalat kaloista, joiden kannat voivat kyseisellä seudulla paremmin. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta näitä on hyvä miettiä jo etukäteen.
Ruokakalojen valintaan vaikuttaa suuresti se, miten ison kalastuspaineen alla seutu tai kyseinen kalalaji on. On eri asia ottaa esimerkiksi mittataimen ruoaksi erämaajärvellä, jonne olet vaeltanut puolitoista päivää, kuin yleisesti tunnetulla joella, johon pääsee parkkipaikalta valmista polkua. Kestävän kalastuksen periaatteita on käsitelty enemmän omassa artikkelissaan.
Kohteena järvi, joki vai molemmat?
Selkeille järvi- tai jokikohteille suunnatessa tämä ei juuri vaadi pohdintaa, mutta monesti kohdeseudulta löytyy molempia. Jos kohteeksi valikoituu pienehkö erämaajoki ja ajankohta on loppukesä, varman päälle pelaava tarkistaa, että läheisyydestä löytyy myös syvempää vettä eli isompia lampia tai järviä. Kesän lopulla pienet joet saattavat kuivua yllättävän vähävetisiksi. Vähävetinenkään joki ei välttämättä ole kalaton, mutta useimmiten etenkin suuremmat yksilöt pakenevat liruvirroista hapekkaampaan veteen. Meidänkin porukan vaelluksilla olemme pariin kertaan saaneet pettyä kohdejoen vesitilanteeseen ja kalastus on päädytty kohdistamaan ympäröiviin järviin.
Erityisesti “liikkuvalle kalastajalle” voi muutenkin olla varmin valinta suunnata seudulle, jossa parin kilometrin säteellä löytyy useampia vaihtoehtoja. Jos pääkohde pettää, riittää tutkittavaa ympäristön vesissä.
Kalastusrajoitukset ja kalastuslupien kiintiöt
Kun löydät potentiaalisen kohteen, tarkista heti aluksi lupakäytäntö, sallitut kalastustavat sekä mahdolliset rauhoitusajat ja rajoitukset. Huonolla onnella juuri se houkuttelevimman oloinen kohde voi ollakin täysin kalastuskiellossa tai muista syistä maallikolle saavuttamaton paikka. Useille Lapin laajoillekin erämaakohteille on olemassa lupakiintiöitä. Kun kohde on valittu, kannattaa luvat ostaa mahdollisimman pian, tai vähintäänkin seurata jäljellä olevien lupien määrää, jos niille on olemassa kyseiseen kohteeseen kiintiöt. Esimerkkinä: Enontekiön Käsivarsi-Tarvanto alueen 200 kausiluvan kiintiöstä oli toukokuun puolessa välissä (2025) vapaana enää 80 lupaa eli yli puolet luvista oli ostettu kohdealueen ollessa vielä täysin lumen ja jään peitossa. Osa alueista ja kohteista on selvästi toisia suositumpia.
Mikäli tavoitteena on päästä ylipäätään “vain johonkin” vaeltamaan ja kalastamaan, eikä halua tai voi syystä tai toisesta lyödä kohdetta lukkoon hyvissä ajoin, voi olla, että lupia riittää vähemmän suosituille alueille vielä heinäkuunkin puolella. Ja on hyvä muistaa, että pelkkä kalastonhoitomaksukin kattaa jo suuren osan Suomen järvivesistä, joten ilman erityislupiakin kalalle pääsee. Lupa-aluekartoista ja lupaehdoista tulee tarkistaa, mitkä järvet tarvitsevat lisäksi vapaluvan.
Tärkeitä linkkejä:
→ eraluvat.fi (kalastusluvat ja säädökset)
→ kalastusrajoitus.fi (näet rajoitusalueet)
→ retkikartta.fi (kartta ja ilmakuvat)
Vinkki: Voit selvittää, mitä lupia tarvitset mihinkin kohteeseen Kalastusluvat Lappiin -artikkelista.
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
