Sisällys:
I) Turvallisuusseikat ennen vaellusta
Vaelluksen turvallisuusseikkojen pohtiminen jää usein liian vähälle huomiolle. Vaelluksen turvalliseen toteutumiseen voi vaikuttaa parhaiten hyvällä suunnittelulla ja valmistautumisella. Tärkeintä on, että tuntee omat rajansa eikä lähde ottamaan sellaista haastetta, joka on omalle kokemustasolle ja taidoille liian iso. Tämä opas painottuu erämaahan, merkittyjen reittien ulkopuolelle suuntautuviin vaelluksiin, missä ollaan kaukana avun piiristä, mutta perusseikat ovat samoja vaelluksen haastetasosta riippumatta. Huolehdi myös, että vakuutuksesi kattaa vaeltamisen.
Jos mahdollista, ensimmäinen vaellus kannattaa tehdä jonkun kokeneemman kanssa. Silloinkaan ei pidä tuudittautua siihen, että toinen hoitaa kaiken vaan jokaisen retkiseurueen jäsenen tulee olla perillä turvallisuusasioista. Yksin vaeltaessa turvallisuusasiat ja varovaisuudesta huolehtiminen nousevat vielä tärkeämpään rooliin. Älä suuntaa ensimmäiselle vaellukselle yksin!
Suunnistustaito haltuun
Turvallisen erämaaretken edellytyksenä on kartan ja kompassin käyttötaito. Suunnistustaito nousee sitä tärkeämmäksi, mitä syvemmälle erämaahan ja kulkemattomiin maastoihin suunnataan. Erämaahan ei pidä lähteä koskaan pelkän kännykän karttasovelluksen varassa.
Kartan, kompassin ja suunnistustaidon ohella kartalla pysymisen varmistamiseksi voi harkita jonkinlaista GPS-laitetta, johon saa ladattua alueen kartan. Kotiin viestittelyn sekä esimerkiksi säätietojen ja hätätilanteissa avun tilaamisen voi varmistaa InReach-satelliittilaitteella, joka toimii myös puhelinverkkojen ulkopuolella. Tällainen satelliittiviestintälaite tarvitsee toimiakseen liittymäsopimuksen, joka tulee selvittää ja hankkia etukäteen. Harjoittele ennen erämaahan lähtemistä laitteiden sujuvaa käyttämistä. Tällaisten turvavarusteiden merkitys korostuu etenkin yksin liikkujalla. Esimerkiksi poikki menneen jalan kanssa on tekemätön paikka kavuta tunturin huipulle puhelinverkkoa etsimään.
Täydellisen eksymisen ja “kartalta putoamisen” varalta voi olla viisasta katsoa etukäteen, mitä selkeitä maamerkkejä tulee vastaan missäkin ilmansuunnassa. Vaikka et tietäisi, missä olet kartalla, kompassin avulla voit suunnistaa tiettyyn ilmansuuntaan. Esimerkiksi kulkiessasi riittävästi pohjoiseen vastaan voi tulla niin iso järvi, ettei sitä vahingossakaan voi ohittaa. Et ehkä edelleenkään tiedä tarkkaa sijaintia, mutta haarukoiminen voi helpottua. Eksymisen tai muun reissun venymisen varalle ruokaa tulee varata aina hieman ylimääräistä.
Kertaa ensiaputaidot
Ennen reissua kannattaa kerrata ensiaputaidot, koska vaelluksella ulkopuolinen apu voi olla hyvinkin kaukana, eikä kännykässäkään ole välttämättä kenttää.
Vaeltajan ensiapulaukussa kannattaa olla laastareita, haavateippiä, haavapyyhkeitä, rakko/urheiluteippiä (tai rakkolaastareita), ideaalisiteitä, sideharsoa, kolmioliina, rasvalappuja (palovamma), desinfiointiaine, pinsetit, pienet sakset, punkkipihdit/lasso, kipulääkettä, antihistamiini, Pebanthen-voide tai vastaava, valkovaseliini, Imodium (ripulilääke), ohut avaruuslakana. EA-tarvikkeita on hyvä olla matkassa useammalla.
Jos olet vaeltamassa Ruotsin puolella, niin hätänumero 112 toimii myös siellä. Norjassa taas käytössä on useampi hätänumero, joista 112 ohjaa poliisille. Muista siis yleinen hätänumero 112 olit sitten Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa.
Kännykkään kannattaa ladata 112 Suomi -sovellus, jota voi käyttää hätäpuhelun soittamiseen myös naapurimaissa. Sovellus yhdistää kohdemaan hätäkeskukseen ja lähettää hätäpuhelun yhteydessä automaattisesti sijaintitiedot.
Ilmoita reittisuunnitelmasi jollekin
Turvallisuuden kannalta on olennaista, että myös joku vaellusporukan ulkopuolelta on tietoinen reitti- ja aikataulusuunnitelmastasi. Jaa suunnitelma esimerkiksi perheenjäsenellesi. Vaikka suunnitelma ei täsmällisesti toteutuisikaan, tiedossa on ainakin jonkinlainen hahmotus siitä, mikä reitti on tarkoitus kulkea ja missä pitää leiriä. Reissun päällä niissä tilanteissa, kun kännykässä on kuuluvuutta, kannattaa soittaa tai lähettää tekstarilla pieni väliaikatiedote ja ilmoittaa jos on tullut muutoksia suunnitelmaan.
Erämaisemmissa kohteissa ei ole usein laavujen tai autiotupien tuomaa suojaa ja vaikka olisikin, tulee vaeltajan aina varautua suunnittelemattomaan etenemisen keskeytymiseen ja siihen, että leirin voi tarvittaessa pystyttää mihin tahansa. Oman majoitteen tulee olla toimiva, kaikkien osien tallessa ja turvallinen kyseiseen kohteeseen ja olosuhteisiin. Teltan pystytys tulee harjoitella vaikkapa kotipihalla, eikä ensimmäistä kertaa vasta avotunturissa kovassa tuulessa, väsyneenä ja kylmissään.
Pakkaa vesitiiviisti
Pakkaa vähintäänkin tärkeimmät retkivarusteet, kuten makuupussi ja teltta, vedenpitävästi ja niin etteivät ne pääse vaurioitumaan. Vaatteet ja kosteudesta kärsivät kamppeet kannattaa muutenkin pakata kosteudelta suojaan erikokoisiin kuivasäkkeihin. Varustevinkkejä ja pakkauslista on käyty kattavasti läpi vaeltajan varusteet -artikkelissa.
II) Turvallisuusseikat vaelluksella
Itse vaelluksella turvallisuutta voi lisätä parhaiten käyttämällä tervettä harkintaa ja välttämällä turhia riskejä. Varmista että puhelimessa on riittävästi virtaa koko vaelluksen ajaksi ja säilytä kännykkää vesitiiviissä suojassa. Erämaassa ei ole useinkaan puhelinverkkoa, joten patikoidessa on hyvä laittaa välillä merkille, missä kohtaa kenttää löytyi. Tämä tieto voi olla kultaakin kalliimpi, jos pitää hälyttää apua ja tapaturmapaikassa ei ole puhelinkuuluvuutta.
Tulitikut tai muut tulentekovälineet tulee pakata vesitiiviisti ja niitä tulee olla kaikkien rinkoissa. Tarkista etukäteen tulentekovälineiden toimivuus. Pitkään varalla olleet tulitikut voivat olla ajan saatossa pehmenneet. Ensiaputarpeita kannattaa olla mukana useamman rinkassa, ja muille on hyvä kertoa, mistä EA-laukku rinkastasi löytyy.
Automatka on kenties vaelluksen vaarallisin etappi
Vaellusreissun riskialttein vaihe, ainakin vakavan onnettomuusuhan näkökulmasta, on automatka kotoa vaelluksen lähtöpisteelle ja sieltä takaisin.
Vaellusreissuilla auto on täynnä tavaraa, innostunutta porukkaa ja levottomia juttuja. Pakkaa tavarat turvallisesti, anna kuljettajalle ajorauha ja vaihda kuskia tarpeen mukaan. Ajomatka on erityisesti etelästä tulevilla pitkiä, ja väsyneenä ajamisen riski kasvaa. Ajopäivän väsymystä voi välttää pakkaamalla rinkan ja reissukamppeet hyvissä ajoin edellisenä päivänä valmiiksi ja nukkumalla pohjalle kunnon unet.
Erityisen tarkkana tulee olla paluumatkalla, sillä raskaan patikoinnin päätteeksi väsymys ja raukeus iskevät usein vahvana, kun on vihdoin päästy lämpimään autoon. Jos mahdollista, suunnittele vaelluksen viimeiselle päivälle lyhyempi kävely- ja ajomatka. Voi olla myös viisasta varata suosiolla yöpaikka matkan varrelta samoilla silmillä kotiin asti taistelemisen sijaan. Reissua on mukava fiilistellä vielä porukalla vaikkapa majoituspaikan saunan lauteilla.
Porojen ja muiden eläinten tarkkailun tärkeys korostuu Lapissa autoillessa. Porojen suosimilla paikoilla on usein merkkikyltti varoittamassa suuresta kolarivaarasta, mutta yksittäisiä poroja töröttää tien penkalla siellä täällä. Pidä katse tiessä eikä ole haitaksi, että kakkoskuskikin tarkkailee tien laitoja.
Pysy kartalla
Vaikka porukasta yhdellä olisikin suunnistusvastuu ja kompassi, kaikilla on hyvä olla käsitys, missä ollaan kartalla menossa ja mihin suuntaan. Avotunturissa voi selkeällä kelillä kiintopisteen ottaa kaukaakin, mikä helpottaa suunnan pitämistä. Siinä voi auttaa myös esimerkiksi sen tarkkaileminen, että aurinko pysyy sinuun nähden koko ajan samassa paikassa. Myös varakompassia kannattaa pitää matkassa. Kaikilla on lisäksi hyvä olla näyttökuvat kartasta kännykässä. Kartan häviämisestä selvitään tällöin säikähdyksellä.
Ennaltaehkäise rakot ja tyypilliset jalkavammat
Tyypillisin patikointitapaturma vaelluksella lienee nilkan nyrjähdys. Vaikkei nyrjähtänyt nilkka sinänsä olisi vammana suuri, se voi keskeyttää ja pilata pahimmillaan koko ryhmän reissun. Vaaraton, mutta viheliäinen vaeltajan vaiva on hiertymä tai rakko. Se voi kuulostaa pikkuriesalta, mutta jos on joskus saanut vaelluksella kunnon rakon, tietää millaista sen kanssa on yrittää kävellä. Rakoilta ja hiertymiltä suojautuu parhaiten etukäteen eli jalkoja tulee pestä usein. Vaelluskengät voi ottaa esimerkiksi ruokatauolla pois jalasta ja huljutella jalkoja purossa. Jos vähänkään on viitteitä alkavasta rakosta, se kannattaa heti teipata tai laittaa rakkolaastaria.
Sitä ja muita jalkojen vammoja rinkankantaja voi ehkäistä parilla ehkä yksikertaiselta kuulostavalla vinkillä. Kaikki askelvirheet kertautuvat sitä isompana, mitä raskaampi kantamus on, joten katso, mihin ja miten astut. Jatkuva vinoon, esimerkiksi kiven sivuun tai juuren päälle, astuminen rasittaa jalkoja pikkuhiljaa, vaikka nyrjähdyksiltä vältyttäisiinkin. Se voi jossain vaiheessa alkaa näkyä rasitusvammana. Samoin kannattaa välttää pitkäkestoista kävelyä kaltevassa maastossa, kuten tunturin laitaa, jolloin toinen jalka astuu jatkuvasti toista alemmas. Tällöin nivelet ovat jatkuvasti epäsuotuisassa asennossa.
Kalastusvaelluksilla jalkavaivojen ennaltaehkäisyn tärkeys korostuu, sillä rinkka voi olla kalastusvälineiden ja -varusteiden myötä reilusti perusvaeltajan kantamusta raskaampi. Säädä ja testaa pakattu rinkka etukäteen ja pohdi onko jokin kalastusvaruste tarpeeton lisäpaino. Moniin kalastajaa kiinnostaviin erämaakohteisiin ei vie valmiita reittejä, ja haastavassa maastossa ei kannata hötkyillä. Etene rauhallisesti ja pidä päivämatkat maltillisina. Liian pitkiksi venyvät päivämatkat aiheuttavat kiirettä, väsymystä ja lisääntyvää onnettomuusriskiä.
Yksi turvallisuuden kannalta tärkeä vaihe patikoidessa on myös mahdollinen vesistön, useimmin joen, ylitys. Vesistönylityksiin liittyviä vinkkejä on käsitelty laajasti omassa artikkelissaan.
Muita vaeltajan vaivoja
Muita tapaturmia ja sairastilanteita voivat olla esimerkiksi huolimattomasta puukon käsittelystä tai muulla tavoin aiheutunut haava, pienet palovammat, flunssa, auringonpistos, nestehukka, pääkipu, auringonpolttamat ja nirhaumat. Haavojen puhdistamisesta tulee huolehtia.
Huolehdi juomisesta ja suojaudu auringolta
Rinkkapatikan aikana tulee huolehtia riittävästä juomisesta. Malta myös syödä ajoissa, koska nälkäisenä ajatus hidastuu ja huolimattomuus ja tapaturmariski kasvavat. Jos vaellat kuumalla, aurinkoisilla kelillä, vaarana etenkin avotunturissa on myös auringonpistos tai pahimmillaan lämpöhalvaus. Näiltä pystyy suojautumaan pitämällä lippistä tai muuta hattua päässä ja suojaamalla niska ja käyttämällä aurinkolaseja.
Kuumassa kelissä nestetankkauksen merkitys ja nestetarpeen määrä kasvaa entisestään. Kun keho käy oikein kuumana niin kropan viilentäminen uimalla tai kastelemalla vaikka lippiksen voi auttaa. Muista aurinkoisella kelillä myös aurinkorasva, sillä etenkin avotunturissa aurinko pääsee porottamaan armottomasti.
Vältä varustevauriot ja suojaa ruoat
Kovaksi yltyvä tuuli voi aiheuttaa etenkin keveiden varusteiden menetyksiä tai esimerkiksi teltan repeämisen. Pystytä teltta napakasti ja tuulen suuntaisesti. Älä tee nuotiota teltan lähelle. Huomioi teltan osalta myös lämpölaajenemisen aiheuttamat muutokset, sillä lämpötila voi vaihdella rajusti päivän ja yön välillä. Jos pystytät teltan ja kiristät narut illan viileydessä, teltta saattaa aamupäivän auringossa pingottua kireälle lisäten repeytymisriskiä. Muista siis tarvittaessa löysätä naruja.
Erämaassa ei kannata ryhtyä ehdoin tahdoin omavaraiseksi, joten ruoista tulee pitää huolta. Pakkaa muonavarat niin, etteivät linnut, jyrsijät, ketut tai muut nelijalkaiset pääse niihin käsiksi. Vahva kuivasäkki on ruoalle parempi suoja kuin ohut. Kestävän säkin voi myös tarvittaessa varastoida esimerkiksi kylmään suohon huolettomammin, jos ruokasäkki tarvitsee saada viileään. Yksi isompi kuivasäkki voi riittää koko porukan kylmätarpeiden säilyttämiseen. Ruoanlaittovaiheessa kiehuvan veden ja avotulen kanssa tulee noudattaa tarkkuutta.
Villieläimet uhkana?
Suurpedon tai muun kookkaan eläimen kohtaaminen vaelluksella Lapissa on lähtökohtaisesti epätodennäköistä, poroa lukuun ottamatta. Vaikka sellainen seudulla liikkuisikin, se välttää ihmisen kohtaamista. Villieläinpelon vuoksi ei siis kannata jättää vaellussuunnitelmaa puolitiehen.
Isommista nisäkkäistä Lapissa kohtaa todennäköisimmin poron tai hirven. Vaikkei näistä ole juuri koskaan ihmiselle vaaraa, ei niitä tule ehdoin tahdoin häiritä. Sen sijaan karhu, joka lienee yleisin pelon aiheuttaja, on jo todella harvinainen näky. On hyvä muistaa, että karhu pelkää sinua enemmän kuin sinä sitä ja pakenee hajun saatuaan jo kaukaa. Viimeistään ääni saa suureläimet pakosalle. Eläimen kohtaamista jännittävä voikin vaikkapa jutella ääneen kulkiessaan.
Jos suurpedon sattuisikin näkemään, on hyvin harvinaista, että kohtaaminen kehittyisi vaaratilanteeksi asti. Toimintaohjeita suurpedon kohtaamistilanteeseen löydät esimerkiksi riista.fi-sivulta.
Avun hälyttäminen erämaassa
Ulkopuolisen avun hälyttäminen vaelluksella voi tulla tarpeeseen monesta eri syystä. Esimerkiksi autiotuvilla joskus leviävä norovirus tai pelkkä nilkan nyrjähdys voi pakottaa keskeyttämään vaeltamisen, vaikkei suoranaista akuuttia hätää olisikaan. Takaisin sivistykseen on kuitenkin päästävä tavalla tai toisella. Mikäli kävely omin jaloin ei onnistu, täytyy paikalle kutsua apua, joka saapuu kesäaikaan todennäköisimmin monkijällä tai helikopterilla.
Jos seurueeseen kuuluu useampia eikä puhelinverkkoa ole tapaturman sattuessa saatavilla, voi yksi jäädä loukkaantuneen luokse ja toinen lähteä etsimään puhelinverkkoyhteyttä ja hälyttämään apua. Jos et tiedä varmaa paikkaa, missä kuuluvuutta on, hakeudu johonkin korkealle, avoimelle paikalle. Parhaassa tapauksessa huipulta on mahdollisimman esteetön näkyvyys lähimpään puhelinmastoon ja pääset soittamaan hätäpuhelun. Jossain päin Lappia lähin masto voi olla myös naapurimaan puolella. (Tästä kartasta näet kaikki Suomen Lapin puhelinmastot.)
Joskus kentän löytymisessä voi auttaa, että poistaa kännykän sim-kortin ja käynnistää laitteen uudelleen. Hätäpuhelun pystyy soittamaan ilman sim-korttia, ja silloin puhelin käyttää parhaiten saatavilla olevaa kenttää. Kannattaa etukäteen tarkistaa liittymätarjoajien kuuluvuuskartat.
Hätäpuhelun soittaminen
Hätäpuhelun soittamiseen kannattaa käyttää 112 Suomi -sovellusta, joka välittää sijaintitietosi automaattisesti viranomaiselle. Sovellus yhdistää puhelun kohdemaan hätäkeskukseen ja se toimii myös naapurimaissa. Suomen koordinaattijärjestelmä saattaa erota muiden maiden vastaavasta, joten muista kertoa, että käytät suomalaista sovellusversiota.
Jos käytössäsi ei ole sovellusta, soita hätänumeroon 112 ja valmistaudu kertomaan mahdollisimman tarkasti loukkaantuneen sijainti. Sijainnin koordinaatit kannattaa opetella katsomaan kartalta. Mahdollisten autiotupien valmiit koordinaatit on usein merkitty karttoihin. Jos olet vaeltamassa Ruotsin puolella, niin hätänumero 112 toimii myös siellä. Norjassa taas käytössä on useampi hätänumero, joista 112 ohjaa poliisille. Muista siis yleinen hätänumero 112 olit sitten Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa.
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
