Sisällys:
Taimenen esiintyvyys ja ulkonäkö
Taimen on lohikaloihin kuuluva punalihainen laji, joka viihtyy runsashappisissa, puhtaissa ja viileissä vesissä. Näin ollen Lappi tarjoaa sille erinomaiset elinolosuhteet. Järvitaimen, meritaimen ja purotaimen ovat kaikki taimenen alalajeja, joiden erottava tekijä on niiden elinympäristö sekä sen myötä vaihtuva väritys.
Järvissä ja joissa elävälle taimenelle (järvitaimen) on tyypillistä ruskehtava tai kellertävä sävy ja yleisesti meritaimenta tummempi olemus.
Meressä elävä taimen (eli meritaimen) on usein hopeakylkinen ja tummaselkäinen. Sama väritys on tosin mahdollinen myös kirkasvetisissä järvissä ja joissa elävällä järvitaimenella. Kirkassävyisen taimenen erottaminen lohesta voi olla joskus hankalaa, sillä lohikin tummuu noustessaan kutemaan. Eroja voi etsiä ainakin kyljessä esiintyvästä pilkutuksesta. Taimenella pilkkuja on koko kyljen alueella, ne ovat voimakkaita ja niitä on myös kylkiviivan alapuolella. Lohella pilkut keskittyvät kyljen etuosaan, ne eivät ole niin voimakkaita ja niitä on harvemmin kylkiviivan alapuolella.
Purotaimenen määritelmä hieman vaihtelee, mutta kalastajan näkökulmasta sillä tarkoitetaan paikallista suljetussa pienvesistössä elävää kääpiökasvuista taimenkantaa. Kalastuslaki kohtelee tätä “tammukkaa” eri tavoin kuin vaellukselle nousevaa järvitaimenta, joten on olennaista tietää kummasta alalajista on kyse. Lisätietoa tammukan erityissäädöksistä voit lukea artikkelin lopusta.
Taimenen kalastus Lapissa
Taimenen kalastus niin virvelillä kuin perhollakin tarjoaa hienoja elämyksiä, sillä taimen on vahva taistelija siiman päässä. Taimenen kalastus voi kohdistua niin jokivesiin kuin järviinkin. Joessa taimenen ottipaikkoja ovat esimerkiksi koskien niskat, nielut, loppuliu’ut, kiventaukset ja virran sivut. Taimen pyrkii löytämään koskesta asemapaikan, jossa se pysyy paikallaan mahdollisimman pienellä vaivalla. Siitä se tekee harkittuja pieniä liikkeitä ravintoa virrasta napsien.
Koskea kannattaa kalastaa koko matkalta, mutta tärpin todennäköisyyttä lisää se, että pyrkii miettimään, missä taimenella olisi sopiva “pesä”. Taimen asettuu virtaan pää ylävirran suuntaan, joten perho tai uistin kannattaa tarjota sen näkökenttään hieman oletetun ottipaikan yläpuoliseen sektoriin. Pärskeiden saattelema taimentärppi on sykäyttävä kokemus. Erämaakalastajan ei kannata sivuuttaa myöskään pienten, joskus lähes ojamaisten jokien pullistumia, jos niissä on vain riittävän syvää ja vesi virtaa. Jos pääset kalastamaan tällaista lamparetta, jolle kukaan ei ole aikoihin eksynyt, kannattaa pidellä vavasta tiukasti kiinni.
Järvet ovat myös erinomaisia kohteita taimenen kalastukseen Lapissa. Kivikkoiset rannat ja niemenkärjet ovat hyviä yksittäisiä paikkoja, joista aloittaa kalastus. Taimen viihtyy usein hieman syvemmissä järvissä tai järven osissa. Pienempää taimenta löytyy myös matalista järvistä. Taimen on kuitenkin aktiivinen kala, minkä seurauksena sitä voi tavoittaa lähes mistä tahansa järvenkolkasta. Järvillä taimenelle kannattaa tarjota esimerkiksi pitkälle lentäviä kapeita ja nopeasti vajoavia lusikoita.
Erityisesti kookkaampi taimen on hämäräaktiivinen. Isoa taimenta havitellessa ei kannatakaan lopettaa kalastusta vielä kun, valo alkaa vähetä. Tärpitön päivä saattaa muuttua yllättäen, kun isomukset hakeutuvat hämärässä ruokailemaan.
Taimenen alamitta ja rauhoitusaika Lapissa
Kaikki Lapin laajat erämaa-alueet ja pääosa muistakin kalavesistä sijaitsevat 67°N leveyspiirin pohjoispuolella, joten taimenen alamitta Suomen Lapissa on yleisimmin 50 cm. Tämä koskee sekä luonnontaimenta että istutettua taimenta (istutetulta taimenelta leikataan useimmiten rasvaevä pois erottamaan sen luonnontaimenesta). Tarkista aina aluekohtaiset alamitat, rajoitukset ja saaliskiintiöt lupaehdoista. (Leveyspiirien 64°N ja 67°N välissä rasvaevällisen taimenen alamitta on 60 cm).
Taimen on Suomessa rauhoitettu joessa ja purossa syyskuun alusta marraskuun loppuun (1.9.–30.11.).
Yleiset alamitat, saaliskiintiöt ja rauhoitusajat löydät eräluvat.fi-sivulta.
Onko taimen uhanalainen?
Leveyspiirin 67°N eteläpuolella taimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Leveyspiirin 67°N pohjoispuoliset taimenen sisävesikannat on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Tämä koskee siis pääosaa Lapin vesistä. Taimenen tavoittelua ruokakalaksi Suomen Lapissa kannattaa pohtia ja huomioida kohteena vesistön taimenkannan tila sekä alueen kalastuspaine.
Lisää aiheesta voit lukea Luonnonvarakeskuksen sivuilta sekä kestävää kalastusta käsittelevästä artikkelista.
Muista saaliin ilmoitusvelvollisuus – taimen kuuluu ilmoitettaviin
Vuoden 2025 alusta tuli voimaan tiettyjen saaliiksi saatujen kalalajien ilmoitusvelvollisuus. Lapissa kalastavan osalta ilmoitusvelvollisuus koskee käytännössä taimenta ja lohta.
Tammukalla ei ole alamittaa – vaan ylämitta
Sitä, mikä on tammukka tai mitkä säädökset sitä koskee, voivat hämmentää Lappiin suuntaavaa kalastajaa. Aihetta selventää Suomen Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Petter Nissén:
Mikä on tammukka ja mistä sen tunnistaa?
Tammukka on puhekielen yleisnimitys paikalliselle taimenkannalle, jonka yksilöt eivät vaella syönnösvaellukselle pienestä purosta tai lammesta suurempaan alapuoliseen vesistöön, kuten jokeen, järveen tai mereen. Tammukka viettää koko elämänsä suppealla alueella, jossa se elää ja lisääntyy usein aika karuissakin ja ravintoköyhissä olosuhteissa. Paikallisen tammukan koko jää usein pieneksi verrattuna syönnökselle vaeltaviin taimeniin. Nykyinen kalastuslainsäädäntö ei tunne enää aiempaa nimitystä purotaimen, jonka synonyymi tammukka periaatteessa oli puhekielessä.
Tammukkalla ei ole sellaisia ulkoisia tuntomerkkejä, joiden avulla sen voisi varmasti erottaa jossakin elämänvaiheessaan syönnösvaellukselle lähtevästä taimenesta. Tästä syystä lainsäädännössä puhutaankin tammukkaa tarkoitettaessa taimenista, jotka esiintyvät nousuesteen yläpuolella purossa tai lammessa.
Onko tammukalla alamittaa tai rauhoitusaikaa?
Nousuesteen yläpuolella tai pienessä umpilammessa elävät taimenet eli tammukat käsitetään omana paikallisena populaationaan ja niillä ei ole alamittaa. Sen sijaan niiden kalastusasetuksessa määritetty ylin pyyntimitta on 45 senttiä eli tätä suuremmat yksilöt tulee vapauttaa.
Taimenen kaikki muodot (siis myös tammukka) ovat virtavesissä rauhoitettuja 1.9.-30.11. Tämä rauhoitusaika on säädetty kalastusasetuksella. Suomen kansallisen lainsäädännön lisäksi taimenen pyyntimittoja voidaan säätää paikallisen kalastusluvan lupaehdoissa, joissa voi esimerkiksi olla kaikille taimenille säädetty 50 sentin alin pyyntimitta.
Lue lisää taimenesta Suomen Vapaa-ajankalastajien sivuilta.
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
