Sisällys:
Valitun kalapaikan kalastaminen
Kalan narraamiseen pätee pohjoisen vesillä samat lainalaisuudet kuin muuallakin. Merkittävä ero Lapin erämaavesillä suhteessa eteläisemmän Suomen kohteisiin on pienempi kalastuspaine (eli vähemmän kalastajia), mahdollisesti kirkkaampi vesi sekä se, ettei pohjoisen erämaakoskia ole millään tavoin kunnostettu kalastusta varten.
Vähän kalastettujen syrjäseutujen eväkkäät näkevät harvemmin mitään luonnonravinnosta poikkeavaa ja tarttuvat siksi toisinaan hanakammin kalastajan tarjokkeihin. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun pääsee kalastamaan rantoja, joista edelliset kengänjäljet ovat kadonneet päiviä tai jopa viikkoja aiemmin. Pidempi hikoilu rinkka selässä palkitaan siis usein hieman helpommalla kalastuksella.
Kalastusvaelluksella voi kalastaa monella eri tavalla. Osa keskittyy kalastamaan jotain tiettyä koskea tai sen osaa – ottipelejä ja tyyliä järjestelmällisesti vaihdellen. Toinen liikkuu paljon ja vaihtaa kalakohdetta aktiivisesti. Yleisesti voisi sanoa, että jos kala ei ole aktiivinen, kannattaa itse olla. Parhaimmillaan tilanne on se, että koko jokilaaksoa tai lampien helminauhaa pääsee kalastamaan vain omalla porukalla. Tällöin voi halutessaan olla nirso ja heitellä vain vahvimmin kalalta tuoksuvat paikat. Liikkuvan kalastuksen etu on myös se, että ruokakalojen pyynti ja kalastuspaine kohdistuu laajemmalle alueelle.
Järvet ja lammet
Järviltä ja lammilta kala voi uida melkeinpä missä vain ravinnon perässä. Esimerkiksi raudut saattavat tehdä laajaa kehää uudestaan ja uudestaan. Jos ei käytössä ole packraftia tai kanoottia, kalastus rajoittuu heittomatkan päähän rannasta. Hyviä heittopaikkoja voivat olla esimerkiksi järveä halkovat niemet, joista pääsee kalastamaan helposti moneen suuntaan. Jos havaitset silmällä syvempää vettä tai muuten muusta vesistöstä erottuvaa pohjanmuotoa, voi se kerätä kalaa.
Jos ranta on pitkälle matala ja matkassa on kahluuvermeet, voi olla viisasta kahlata matalan kaistaleen laidalle, jolloin pääsee kalastamaan potentiaalisempaa syvempää aluetta. Järviltä syövä kala löytyykin usein syvän ja matalan rajasta, jonka voi kirkkaalla säällä erottaa paljaalla silmällä. Siinä kohdassa usein kivikkoinen matala vesi muuttuu yllättäen tummaksi. Etukäteen syvän ja matalan rajan sijaintia voi tarkastella ilmakuvista. Utelias kala saattaa seurata viehettä matalaan saakka, mutta varsinainen kalastus kannattaa kohdentaa yleensä syvän ja matalan rajalle ja syvempään osaan järveä.
Lapin järvillä ja lammilla kiinnostavia paikkoja ovat myös jokien tai purojen laskupaikat ja niskat. Niihin kerääntyy usein kaloja poimimaan virran tuomaa helppoa ruokaa.
Järvellä kalastaessa voit esimerkiksi ensimmäisellä heitolla vajottaa vieheen pohjaan asti. Näin saat käsityksen syvyydestä. Kala voi tilanteesta riippuen uida hyvin eri syvyyksillä ja kannattaakin kokeilla eri syvyyksiä. Pitkäheittoiset ja nopeasti uppoavat vieheet, kuten pitkänmalliset lusikkauistimet, ovat hyviä valintoja järvellä. Pienemmillä lammilla viehevaihtoehtoja on enemmän. Perhokalastaja pääsee parhaimmillaan tarjoamaan perhoa heittomatkan päässä rannasta pintaruokailevalle kalalle.
Joet ja kosket
Vähävirtainen ja tasapohjainen joki muistuttaa kalastajan näkökulmasta pitkälti seisovan veden kalastusta, ja alue kannattaa heittää läpi sektori kerrallaan. Kalat saattavat paljastaa olinpaikkansa napsimalla ravintoa pinnasta ja joskus kalan voi havaita kirkkaassa vedessä paljaalla silmälläkin. Jos tiedät, mitä hyönteistä kalat syövät pinnalta tai pinnan alta, sido perhosiiman päähän jotain vastaavaa. Virvelikalastajalla imitoiminen voi kohdistua oletettuihin saaliskaloihin.
Usein kuitenkin kala havaitsee varomattoman kalastajan ensin ja säikkyy paikalta. Joella ja koskella kalastaessa kannattaa edetäkin varoen ja välttää kolistelua tai varjojen tekemistä veteen. Ensimmäiset heitot oletettuun ottipaikkaan on hyvä tehdä jo hieman kauempaa. Jokea ja koskea voi olla viisasta edetä alavirrasta ylävirran suuntaan, sillä kalat liikkuvat ja oleilevat virrassa pää ylävirtaan päin. Kahlata kannattaa harkiten, sillä kahlaaja irrottaa pohjamateriaalia, mikä voi säikyttää kaloja alavirran puolella.
Koskiosuudet ovat moninaisempia. Koskiosuuksia kalastaessa korostuu täsmällisten ja harkittujen heittojen merkitys sattumanvaraisen vieheen vippailun sijaan. Koskessa tai voimakkaassa virrassa kala ei välttämättä juurikaan liiku, vaan se on etsinyt itselleen asemapaikan, jossa se pystyy pysyttelemään mahdollisimman pienellä vaivalla. Siitä se tekee vain pieniä liikkeitä saaliin tai ruoan perään palaten takaisin omalle paikalleen. Joskus kala voi olla hyvin tarkka ja kiinnostua vain ravinnosta, joka valuu riittävän tarkasti sen ruokailusektoriin. On hyvä muistaa, että kala asettuu virtaan aina pää ylävirtaan päin, joten myös sen ravinnon tulee osua katseen puolelle. Parhaassa tapauksessa viehe tai perho osuu hieman yläviistoon kalan eteen.
Think like a fish
Koskea kalastavan kannattaakin miettiä, missä kohdassa kalan olinpaikka voisi olla ja miten vieheen tai perhon saisi osumaan oletetun kalan näkökenttään. Tällaisia kalan todennäköisiä olinpaikkoja ovat esimerkiksi kivien takuset, akanvirran laidat, kuohujen alle jäävät “kolot” ja peilit eli joen kohdat, jossa vesi näyttää peilimäisen tasaiselta. Koskiosuuden yläpuolinen niska (koskea edeltävä kiihtyvä tasainen virta) ja nielu (kohta jossa virta kapenee vauhdikkaaksi koskeksi) ovat myös otollisia kalan olinpaikkoja. Kala viihtyy myös loppuliu’ussa eli kohdassa, jossa koski rauhoittuu välisuvannoksi. Näissä paikoissa siima voi kiristyä hyvinkin jo ensimmäisellä heitolla. Lapissa myös könkäät ja pienet vesiputoukset sekä erityisesti heti niiden laskupoolit tarjoavat hyvän mahdollisuuden vavan taipumiseen.
Pohjoisen kalastajan varmoihin viehevalintoihin kuuluvat lippauistimet, lusikat, vaaput, pintavieheet ja jigit. Tutustu tarkemmin vieheiden valintaa käsittelevässä artikkelista.
Kalapaikkojen kalastamista on käsitelty kattavammin esimerkkien kautta video-oppaan osassa 3 [julkaistaan myöhemmin].
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
