Ensimmäistä kertaa lohta soutamassa

Video jutun lopussa.

Ennen elokuun vaellusta sain mahdollisuuden päästä ensimmäistä kertaa lohensoutuun, kun Teppo kutsui minut yhdeksi illaksi veneelleen Muonionjoelle.

Hellejakso oli takanapäin, ja toivoimme lohien virkistyneen parin viileämmän päivän jäljiltä. Saapuessamme veneelle keli oli turhankin syksyinen tuulen nostaessa joen lähes vaahtopäille. Kovaan puhuriin ei kannattanut lähteä sotkemaan siimoja, joten odottelimme rannalla tuulen laantumista. Onneksi keli parani pian, ja vetäisimme Yamahan käyntiin.

Laskimme viisi viehettä virumaan perään, ja Teppo lähti soutelemaan hiljalleen alavirtaan luovien. Ehdimme kerran sahata Ruotsin rannan puolelle ja takaisin, kun vapa taipui pikkulohen tarratessa peltiin. Tämähän lähti hyvin käyntiin!

Kuusikymmensenttinen kossi tarjosi pari komeaa loikkaa Tepon koukatessa venettä alavirran puolelle. Kala saatiin haaviin ja hurautimme rantaan viemään sen kylmälaukkuun. Olin henkisesti valmistautunut kelaamaan tällä reissulla vain kokemusta, joten oltiin jo selkeästi plussan puolella, vaikka loppuilta menisikin pelkäksi siimojen pesuksi.

Seuraavat kolme laskua olikin varmasti sitä tyypillisempää lohensoutua vapojen täristessä vain vieheiden potkuista. Pääsimme aivan neljännenkin laskun viimeisille metreille ennen kuin jälleen vapa taipui. Tärppi oli niin vaisu, että kovin isoa kalaa tuskin pääsisimme haavittamaan. Lopulta haavia ei tarvittu ollenkaan, sillä kala pääsi irti melkein heti kun sain muut siimat kelattua tieltä.

Päivän saldoksi jäi yksi mittakala ja yksi karkuutus. Vaikken sitä Tepon maalailemaa “elämyksellistä väsytystä” päässyt vielä kokemaan, tällä lyhyelläkin kokemuksella oli helppo ymmärtää, mikä lohensoudussa koukuttaa.

* * *

Video:


Jätä kommentti