Ennätyksiä uusiksi – Jigikalastusta Kuhmossa

Olimme huitaisseet pizzat kitusiin Kuhmon Nesteellä, jotta evästelyihin ei menisi turhaan aikaa perillä. Kamat vain nopeasti autosta veneeseen ja vesille.

Suunnitelmana oli pari seuraavaa päivää etsiä ja kokeilla uusia jigispotteja kesämökkimme lähijärviltä Kuhmosta. Toiveena oli myös kepittää joku(nen) vähän mittavampikin kuha. Oma jigiennätykseni oli vaatimattomasti puolentoista kilon tienoilla eikä Arilla tai Joelillakaan löytynyt kovin kehuttavia tilastomerkintöjä. Saumat ennätyksien rikkomiseen oli siis hyvinkin konkreettiset.

Kovat odotukset, varovainen startti

Sää näytti ensimmäiselle päivälle turhankin hyvältä. Toivottavasti kalaa olisi liikkeellä aurinkotyynestä huolimatta. Ajelimme hieman kauemmas vesille, jossa en ollut käynyt kuin joskus pikaisesti uistellen pyörähtämässä. Olimme kartalta syynänneet mukavan näköisiä monttuja ja pakkoja, mutta valitettavan epätarkka syvyyskartta jätti vielä paljon työtä kaikuluotaimellekin.

Olimme pelipaikoilla iltapäiväviiden tienoilla. Ensimmäiseltä suunnitellulta spotilta emme tavoittaneet kaikuja kuhista, mutta päätimme purkaa pahimmat poltteet heitellen puolisen tuntia tyhjää. Seuraava ankkuripaikka tuotti jo ensimmäiset tärpit. Olin ennakkoon lupaillut, ettei täältä juuri alamittaista nouse, joten totta kai kelasin veneeseen heti alkuun kaksi hädintuskin kolmevitosta.

Siirryimme hieman syvemmälle, sillä kaiut tuntuivat vahvistuvan kahdeksan metrin tienoilla. Joel saalistikin pian ensimmäisen ruokakalan valkoisella kalajigillä. Myös minun ruskeavalkoiseen hilekumiin puri samanmoinen. Heti perään siimaa riuhtaistiin isommin, mutta kala näykkäisi vain jigin pyrstöä ja epäselväksi jäi, oliko raskaampi kuminmaistelija ollut kuha vai hauki. Sattumasaaliina veneeseen nousi myös pari raitapaitaa.

Järvi hiljeni illan lähestyessä, ja kalahavainnot harvenivat. Kun karikon laidaltakaan ei tarttunut matkaan ahvenia, ajelimme laavulle makkaran paistoon.

Valoa riittäisi läpi yön, ja suuntasimme kabanossien laskeuduttua tutummille vesille. Lähes takuuvarma kuhamonttu antoikin jokaiselle useamman tärpin, ja muutaman kuparikyljen saimme haaviinkin asti. Perusmitallisia, isomuksia en ollut tältä kuopalta aiemminkaan tavoittanut.

Kaksi ennätyskalaa tuntiin

Päivä valkeni harmaana. Kirkas taivas oli aamuyön aikana muuttunut sateiseksi ja tuuli kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta. Paistelimme kuhafileitä rannassa ja odottelimme pahimman sateen loppumista ennen kuin pakkasimme veneen. Tänään ronkkisimme järven pohjoisosia ja sen jyrkkiä rantapenkkoja. Ankkuroiduimme kallioisen rannan edustalle, jossa kaikuluotain lupaili olevan elämää. Haravoimme penkkaa etsiskellen ottiväriä. Tuulisessa tihkusateessa pohjaan oli vaikea saada tuntumaa, mutta varttitunnin jälkeen joku kävi nyppäisemässä kumia. Sen verran vapani ehti niiata, että aivan pieni kala ei voinut olla kyseessä.

Uutta tärppiä ei kuitenkaan kuulunut, joten jatkoin väriruletin pyörittämistä. Vaihdoin samalla myös raskaamman jigipään ja isompisilmäisen koukun. Hyvä niin, sillä parin heiton jälkeen siima kiristyi taas terävästi, ja tällä kertaa vastaisku oli kohdillaan. Nyt oli vauraampi kala langoilla! Pumppailin eväkästä varovaisesti kohti pintaa. Kala nousi aluksi ilman kummempia rimpuiluja kuin vedellä täytetty muovipussi, ja toivoinkin väsytteleväni ennätyskuhaa. Lähempänä venettä kala teki pari pitkää haukimaista vetoa ja muutaman minuutin uuvuttelun jälkeen pitkä hauen kuono näyttäytyi pinnassa. Silmämääräisesti keyvesti metrikerhoon yltävä kala pyörähti toisella yrittämällä haaviin. Vaikkei se kohdekala ollutkaan, oli hauki selvästi suurin jigivälinein ja ylipäänsä heittämällä saamani kala ja fiilis sen mukainen. Haavin painon vähentämisen jälkeen painoksi saatiin tasan 7,0 kg, eikä silmämittakaan ollut erehtynyt pituusarviossa, 106 cm.

Pikaisen kuvauksen jälkeen särkisilppuri porskutti takaisin syvyyksiin. Väsyttelyn aikana ankkuri oli irronnut kalliopenkalta, ja tuuli oli työntänyt veneen lähes satakunta metriä rannasta. Kaiussa näkyi kaaria, joten ei muuta kuin jigit ulapalle. Heti ensimmäisellä heitolla samaan jigiin tarrasi reissun toistaiseksi suurin kuha. Irrotellessani puolentoista kilon kalaa myös Arin jigiä käytiin kopauttamassa. Ottiväri oli selvästi löytynyt, sillä keltaiseen kumiini jymähti pian uudestaan. Tärppi enteili vähän parempaa saalista, mutta viime metreillä veneen vieressä iskenyt kala rimpuili irti koukusta. Muut kävivät jigirasiallani kähveltämässä samanlaiset ottipelit, ja pommitimme tärpin suuntaan. Muutaman tyhjän heiton jälkeen jigi imaistiin taas, ja tällä kertaa koukku myös pysyi kuhan luisessa leuassa haaviin saakka. Uusi jigiennätys kirjattiin lukemiin 2.4 kg, 65 cm. Parantelin kahta jigiennätystä vajaan tunnin sisään, harvoin pääsee tällaista kokemaan!

Tulevilla heitoilla ilmassa oli sähköä odotellessamme, milloin seuraava pääsisi kohentelemaan ennätystään. Paikka hiljeni kuitenkin aivan täysin. Kävimme heittämässä tuloksetta muutamia lähialueen spotteja ja palasimme vielä samalle apajalle. Syöntipiikki oli ollut tällä kertaa lyhyt, eikä kaloja enää noussut.

Nokipannukahvittelun jälkeen jatkoimme vielä kalastelua puoleen yöhön saakka. Syönti oli kuitenkin hiipunut olemattomaksi, eikä loppuillan aikana ennätyksiä enää hätyytelty. Lähimmäksi pääsi Ari, jonka jigiin iski vajaa nelonen luupää viimeiseltä ankkuripaikalta.


Jätä kommentti