Pohjoisen erämaat tarjoavat monipuolisesti kalastettavaa
Lapin syrjäiset kalavedet kiehtovat vaparetkeilijää paitsi upean erämaakokemuksen niin myös monipuolisen kalaston vuoksi. Vaelluskalastajan tyypillisiä saaliskaloja ovat harjus, rautu, taimen, siika, ahven, hauki ja lohi – painottuen useimmilla vaeltajilla kolmeen ensiksi mainittuun.
Seutu ja korkeus vaikuttavat jonkin verran eri kalalajien esiintyvyyteen. Taimenen tavoittaa korkeimpia alueita lukuun ottamatta lähes koko pohjoiskalotilta. Harjusta hamuava valikoi sen sijaan alavampia seutuja. Mitä korkeammalle tunturiin noustaan, sitä yksipuolisemmaksi kalalajisto muuttuu harjuksen, ahvenen, hauen, siian ja viimeisenä myös taimenen vaihtuessa rauduksi. Karuimmilla ylänkövesillä punavatsainen kaunotar saa partioida vain lajitoverit seuranaan. Raudun voi kuitenkin löytää myös yllättävän alavilta vesiltä, kuten vaikkapa Vätsärin erämaasta vain reilu sata metriä meren pinnan yläpuolisilta järviltä.
Seuraavassa käydään läpi yleisimpiä Lapin kävijän kohdekaloja. Tarkemmin voit lukea kustakin kalasta klikkaamalla lisätietoja. Yleisiä kalastusvinkkejä pohjoisen vesille on listattuna omassa artikkelissaan.
Sisällys:
Harjus
Harjusta eli ”harria” tavataan suuressa osassa Lappia lukuun ottamatta korkeimmalla sijaitsevia järviä. Harjuksen tunnistaa helposti sen suurikokoisesta harjamaisesta selkäevästä. Harjus saavuttaa yleisimmin noin 30-50 cm mitan.
Harjus suosii virtaavaa vettä, ja se hakeutuu myös järvillä usein matalammille alueilla, missä vesi vaihtuu nopeammin. Koskipaikoilla harjuksen kalastus kannattaa kohdistaa ainakin kovimman virran sivuihin, nivoihin tai suvantoihin, mutta myös kuohujen alle harjus saattaa joskus etsiytyä hapekkaamman veden perässä.
Kaikki Lapin laajat erämaa-alueet ja pääosa muistakin kalavesistä sijaitsevat 67°N leveyspiirin pohjoispuolella, joten harjuksen alamitta Suomen Lapissa on yleisimmin 30 cm. Tarkista aina aluekohtaiset alamitat, rajoitukset ja saaliskiintiöt lupaehdoista. Leveyspiirin 67°N eteläpuolella harjuksen yleinen alamitta on 35 cm ja se on rauhoitettu huhtikuun alusta toukokuun loppuun. (Lisätiedot säädöksistä: eraluvat.fi)
Nieriä eli rautu
Nieriä eli rautu on punalihainen pohjoisen kala, joka viihtyy kylmissä ja happirikkaissa vesissä. Rautu selviää myös aivan korkeimmilla tunturijärvillä, jotka ovat liian karuja muille vaelluskalastajan kohdekaloille. Väritykseltään rautu on vaihteleva, yleensä selästä tumma tai harmahtava ja vatsapuolelta oranssinpunainen. Rautu voi painaa sadoista grammoista useisiin kiloihin.
Raudun kalastus kohdistuu useimmiten järviin, mutta sitä esiintyy myös virtavesissä. Rautu on oikukas kalastettava. Joskus rautu voi sulkea suunsa ja vältellä vieheitä ja perhoja useita päiviä, mutta toisaalta syönti-ikkunan auetessa siima saattaa kiristyä lähes joka heitolla. Raudun saamiseen tarvitaankin joko sitkeyttä tai onnea, mieluusti vähän molempia.
Suuressa osassa Lappia raudulla ei ole alamittaa tai saaliskiintiötä. Poikkeuksina ovat kuitenkin esimerkiksi Inarijärvi, jossa raudun alamitta on 45 cm (saaliskiintiö 3 rautua/vrk) ja Kilpisjärvi, jossa raudun alamitta on 40cm (saaliskiintiö 1 rautu/vrk). Tarkista aina aluekohtaiset alamitat, rajoitukset ja saaliskiintiöt lupaehdoista. (Lisätiedot säädöksistä: eraluvat.fi)
Taimen
Taimen on raudun tavoin punalihainen laji, joka viihtyy runsashappisissa, puhtaissa ja viileissä vesissä. Näin ollen Lappi tarjoaa pilkkukylkiselle taimenelle erinomaiset elinolosuhteet. Taimenen sävy vaihtelee kellertävästä kirkkaan hopeiseen.
Taimen on vahva taistelija siiman päässä. Joessa taimenen ottipaikkoja ovat esimerkiksi koskien niskat, nielut, loppuliu’ut, kiventaukset ja virran sivut. Järvet ovat myös erinomaisia kohteita taimenen kalastukseen Lapissa. Taimen viihtyy usein hieman syvemmissä järvissä tai järven osissa. Pienempää taimenta löytyy myös matalista järvistä.
Kaikki Lapin laajat erämaa-alueet ja pääosa muistakin kalavesistä sijaitsevat 67°N leveyspiirin pohjoispuolella, joten taimenen alamitta Suomen Lapissa on yleisimmin 50 cm. Tämä koskee sekä luonnontaimenta että istutettua taimenta. Taimen on Suomessa rauhoitettu joessa ja purossa syyskuun alusta marraskuun loppuun (1.9.–30.11.). (Lisätiedot säädöksistä: eraluvat.fi)
Taimen kuuluu vuonna 2025 voimaan tulleen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Lisätietoa ilmoitusvelvollisuudesta löydät alempaa tästä artikkelista.
Siika
Sukkulamaisen siian tunnistaa kirkkaista, hopeisista kyljistä ja tummasta selästä. Siikaa tavataan ympäri Suomea sekä sisävesissä että merellä. Siika suosii puhtaita ja hapekkaita vesiä, minkä vuoksi Lappi sopii sen elinympäristöksi hyvin. Siika kasvaa vaihtelevasti paristakymmenestä sentistä jopa yli puolimetriseksi ja voi saavuttaa useamman kilon painon.
Siikaa pääsee kalastamaan Lapissa laajalti, sillä sitä esiintyy monin paikoin ympäri Lappia korkeita tunturijärviltä lukuun ottamatta. Siian tarjoaa kalastajalle haastetta, sillä etenkään iso siika ei haksahda koukulliseen tarjoukseen helposti. Heikkoleukaisena se on myös vaikea koukutettava.
Siialla ei ole yleistä alamittaa eikä saaliskiintiöitä Lapissa, kuten ei muuallakaan Suomessa. Tarkista aina aluekohtaiset alamitat, rajoitukset ja saaliskiintiöt lupaehdoista. Siika on rauhoitettu mereen laskevissa joissa ja puroissa syyskuun alusta marraskuun loppuun (1.9.–30.11). (Lisätiedot säädöksistä: eraluvat.fi)
Ahven
Suomen kansalliskala, ahven, tunnetaan tummista raidoista, vihertävästä väristä ja piikikkäästä selkäevästä. Evät ovat usein punaiset. Ahventa tavataan ympäri Suomea ja myös pohjoisen vesillä korkeita tunturivesiä lukuun ottamatta. Ahventa löytyy Lapista niin järvistä kuin joista keskittyen kuitenkin alavampiin seutuihin.
Ahven kasvaa tavallisesti noin parin sadan gramman painoiseksi, mutta otollisissa oloissa se voi saavuttaa yli kilon painon ja lähes puolen metrin mitan. Ahvenen kalastus Lapissa on erityisen jännittävää, sillä suurkalarajaa hipovat ahvenet saattavat oikean paikan löytyessä olla jopa yleisiä saaliskaloja.
Ahven ei ole yhtä nirso veden puhtauden tai viileyden suhteen ja pärjää myös happamissa olosuhteissa, joten isoja ahvenia voi saada saaliiksi myös alueilta, missä suosituimmat kalastusvaeltajan saaliskalat eivät viihdy. Vaikkei ahven olisikaan varsinainen reissun kohdekala, iso ahven saattaa olla myös hieno sattumakala esimerkiksi harjuksen kalastuksen sivuosumana.
Ahvenella ei ole pyyntirajoituksia.
Hauki
Hauki on tehokas ja suurisuinen peto, joka syö kaikkea elävää vedestä. Erityisesti muut kalat ovat sen saalista. Haukea ei esiinny kaikkein niukkaravinteisilla pohjoisen järvillä tai joilla, vaan se suosii mieluummin alavampia alueita. Joskus vihreätakkinen peto saattaa kuitenkin napata uistimeen karulla ylänköjärvelläkin. Hauki kasvaa muutamasta kymmenestä sentistä jopa yli metrin mittaiseksi ja reilusti yli 10 kg painoiseksi.
Hauen kalastus Lapissa on melko saalisvarmaa, sillä haukea tavataan laajasti Lapin alavilla mailla järvissä ja joissa. Erityisesti syrjäisillä erämaavesillä hauki ottaa usein hanakasti kiinni tarjolla olevaan vieheeseen. Lapissa on hyvä mahdollisuus saada siiman päähän jopa yli metrinen voimanpesä. Haukea tai haukipitoisilla vesillä kalastaessa tulee muistaa riittävän pitkä ja vahva puruperuke, joka suojaa hauen teräviltä hampailta.
Hauki on luontaisessa elinympäristössään tärkeä osa ekosysteemiä myös pohjoisen vesillä. Hauki pitää vesistön kalakantoja tasapainossa ja estää esimerkiksi rehevöitymistä.
Hauella ei ole pyyntirajoituksia.
Lohi
Lohi on suureksi kasvava ja kylmissä vesissä viihtyvä lohikala. Pilkkukylkinen lohi syntyy joessa, kasvaa meressä ja palaa takaisin jokeen kutemaan. Vaellus alkaa keväällä, mutta itse kutu tapahtuu vasta myöhemmin syksyllä. Lohi on meressä hopeakylkinen ja noustessaan jokiin kutemaan sen väri tummuu ja ruskehtuu.
Lohi on harvoin ainakaan Suomessa ensimmäisen kalastusvaelluksen kohdekala, vaikka lohipitoisiakin erämaisia kohteita Suomen Lapista löytyy. Lohen kalastaminen eroaa siinä, että lohi ei tiettävästi syö enää jokeen kudulle noustuaan. Lohen kalastuksessa onkin monelta osin omat niksinsä, ja siksi sen valitsee kohdekalakseen todennäköisesti jo enemmän aiheeseen perehtynyt kalastaja. Lohitärppi voi kuitenkin yllättää harjusta tai taimenta kalastavan niissä kohteissa, missä sitä esiintyy. Tällöin on tärkeä tunnistaa lohi kirkassävyisestä taimenesta.
Lohen alamitta Suomen Lapissa on 60 cm. Vapaa-ajankalastajilla 2 lohen päiväkiintiö. Tarkista aina aluekohtaiset alamitat, rajoitukset ja saaliskiintiöt lupaehdoista. Lohi on rauhoitettu joessa ja purossa syyskuun alusta marraskuun loppuun (1.9.–30.11). (Lisätiedot säädöksistä: eraluvat.fi)
Lohi kuuluu vuonna 2025 voimaan tulleen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Lisätietoa ilmoitusvelvollisuudesta löydät alempaa tästä artikkelista.
Saaliin ilmoitusvelvollisuus
Vuoden 2025 alusta tuli voimaan tiettyjen saaliiksi saatujen kalalajien ilmoitusvelvollisuus. Pohjoisessa Lapissa kalastavan osalta ilmoitusvelvollisuus koskee käytännössä taimenta, lohta ja kyttyrälohta. Harjuksen osalta ilmoitusvelvollisuus koskee vain leveyspiirin 65°N eteläpuolisia sisävesiä sekä meriä eli se ei koske Lapissa kalastavaa (aivan joitakin Lapin läänin etelärajan alueita lukuun ottamatta).
Saatujen kalojen (myös vapautettujen) kalojen ilmoittaminen edistää vaelluskalakantojen elvytyshankkeiden seurantaa. On kalastajankin etu, että kalakantojen hoito ja sääntely maassamme perustuu mahdollisimman luotettaviin tietoihin. Alla on tarkempi listaus ilmoitusvelvollisuuteen kuuluvista lajeista ja ohje ilmoittamisesta.
Ilmoitus on helpoin tehdä OmaKala-palvelussa
OmaKala-sovelluksen voit ladata puhelimeesi osoitteesta omakala.fi. Ilmoituksen voi tehdä myös sähköisellä lomakkeella kirjautumalla omakala.fi -sivulle.
Ohje ilmoituksen tekemiseen ja ilmoitusvelvolliset lajit
Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittamista pyydetään seuraavilta kalalajeilta ja -kannoilta: lohi, järvilohi, taimen, ankerias, nieriä Kuolimossa ja Saimaalla sekä muualla Vuoksen vesistössä ja harjus sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä meressä ja kyttyrälohi. Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen alkaa 1.1.2025.
Saalisilmoitus on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, kalan pyydystämisestä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vapautettuja kaloja edellä mainittujen lajien osalta.
Asetuksen mukaan saalis- ja pyyntitiedot tehdään Luonnonvarakeskukselle Omakala-palvelun avulla tai Luonnonvarakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai puhelimitse.
(Ohjeen lähde: mmm.fi)
Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Lapin ELY-keskukselta sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöltä.
